keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Mun musta joutsen

Tunnustan suoraan: Minua pelottaa ja kauhistuttaa ihmiset, joista aistin, etteivät he ole tavanneet vielä mustia joutseniaan. Joille eteneminen on suora viiva, pysyvyys hallittavissa ja menestyminen vain omasta tahdosta kiinni. On kuin heistä puuttuisi särö, johon lähimmäinen voi tarttua. - kirjoittaa Unna Lehtipuu mainiossa blogissaan.

Mustalla joutsenella tarkoitetaan tapahtumaa, jota ei voida ennustaa, mutta sen kanssa on helppo olla jälkiviisas ja sen vaikutus kohteeseen on valtaisa. Mustan joutsenen ilmaantuminen vaikuttaa kohteeseen yleensä negatiivisesti, mutta se voi olla myös positiivinen ongelma. Vaikka mustalla joutsenella monesti viitataan talouden kontekstissa tapahtuvaan tilanteeseen, sen luonnetta on helppo laajentaa myös muille osa-alueille.  

Minäkin voin tunnustaa; olen Unnaa kauhistuttava ihminen, joka ei ole vielä kohdannut omaa mustaa joutsentaan. Toki minunkin elämänjanaan mahtuu ikäviä asioita, kuten avioero ja läheisen ihmisen kuolema, mutta en koe niiden vaikutusten olevan mustan joutsenen kaltainen. Ne eivät ole tulleet kovin suurena yllätyksenä, eikä jälki ole ollut tuhoisaa. Ja toisin kuin Unna tekstissään viittaa, minä en ole kokenut aiemmin hallitsevani elämääni millään kovin tietoisilla ratkaisuilla. Jos esimerkiksi tarkastelen 25- vuotiasta työuraani, johon ei (vielä) ole kuulunut ilmoittautumista työttömäksi työ- ja elinkeinotoimistoon, en näe siinä pitkäjänteistä hallittua suunnitelmallisuutta, ainakaan uran alkuvaiheessa. Olen tehnyt asioita suhteellisen impulsiivisesti, jotka ovat sitten seuranneet toinen toistaan. Alkutaipaleen menestymisen tae työelämässä on enemmänkin ollut järjetön munkki, kuin oma tahto.

Kun elämänkokemusta kertyy, alkaa ymmärtämään myös elämän rajallisuuden. Nuorena mieli on levoton, eikä se ei huolehdi huomisesta. Vanhempana taas saattaa kuulla siipien havinaa vähän joka suunnalta. Varautuminen muutokseen on kuitenkin aina yksilöllistä. Joltain saattaa puuttua näkemys, toisella mahdollisuudet. Mikä jollekin on luonnollista, ei toiselle tule edes pieneen mieleen. Vanhemmiten olen tunnistanut itsessäni ihmistyypin, joka varaa lentoliput heti kun ne tulevat myyntiin, maksavat laskut tilipäivänä - ei eräpäivänä, jolla on aina ylimääräinen kahvipaketti kaapissa, ennen kuin edellinen loppuu ja joka pitää liikenteessä vähintään kahden katuvalotolpan turvavälin edellä ajavaan.


bw.jpg


Elämä mukanaan tuoma kokemus on johtanut siihen, että olen koettanut varautua muutoksiin, joita kohtalaisen suurella todennäköisyydellä se tuo vielä tullessaan - työkaluilla, joihin minulta löytyy henkistä, fyysistä ja taloudellista potentiaalia. Aika moni voi varmasti allekirjoittaa, että ihmiselle tärkeät asiat ovat melko universaalisia. Minäkin arvostan hyvää terveyttä, rakkaita ihmissuhteita, taloudellista tasapainoa ja omaa perhettä. Yhtä monelle se voi tuottaa äärimmäistä tuskaa, jos näistä elämän tärkeimmistä asioista joutuu jollain tapaa luopumaan.

Kannattaa yrittää miettiä tilanteita, jotka saattavat elämän pois raiteiltaan ja yrittää varautua niihin etukäteen, omia resursseja hyväksi käyttäen. Rakkaita ystäviä kannattaa arvostaa, omaa rakastaan voi helliä, vielä kun hän istuu siinä vierellä. Omaa terveyttä voi edistää kuntoilemalla ja syömällä terveellisesti, talouttaan voi vahvistaa säästämällä. Työttömyyteen tai sen uhkaan voi yrittää varautua opiskelemalla. Varautuminen etukäteen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, suhteessa siihen kuinka äärimmäisen vaikeaa muutosta on hallita jälkikäteen. Jo pelkkä illuusio siitä, että pystyy pitämään elämänlankaa omissa käsissä, tuo mielenrauhaa. Samalla kun ymmärtää oman rajallisuuden vaikuttaa, se ei luo ahdistusta, vaan tuo myös armollisuutta elämää kohtaan.