tiistai 18. heinäkuuta 2017

Rahastosäästämisen kulukuuri

Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta. Lukee pankin rahaston avaintietoesitteessä, mikä pitää taatusti paikkansa. Koska eri rahastojen tuleva tuotto jää säästäjälle sijoituspäätöstä tehdessä joka tapauksessa hämärän peittoon, kannattaa mielenkiinto kohdistaa rahastosta perittäviin kuluihin. Vaikka rahastojen palkkiot ovat kovan kilpailun ja lisääntyvän informaation myötä laskussa, kivijalkapankkien palkkiot ovat edelleen kovin korkeita.


Kun säästäjälle tulee ensi kertaa mieleen hakea tuottoa pääomalleen nollakorkoisen säästötilin asemasta, lyön vetoa pankin asiakasneuvojan tarjoavan ensikertalaiselle rahoituslaitoksen suosituinta yhdistelmärahastoa. Tämä siitä syystä, että tähän menneessä yli 200000 suomalaista on mennyt samaan lankaan ja sijoittanut kolmen suurimman kivijalkapankin suosituimpaan yhdistelmärahastoon.


Jotta kulujen valtava vaikutus tulee konkreettisesti esille, esittelen tässä tarinassa pienimuotoisen vertailun aiheesta. Otan esimerkkiin kolmen eri rahoituslaitoksen yhdistelmärahaston. Kaksi rahastoista (Nordean säästö 50 ja Dansken kompassi 50) kuuluu ns. kivijalkapankkien tuotevalikoimaan ja kolmas (Seligson Pharos) pienen sijoituspalveluyrityksen valikoimaan. Näille kaikille rahastoille on ominaista, että niiden sijoitusprofiili on suurin piirtein samankaltainen. Normaalitilanteessa rahastojen varat kohdennetaan 50% osuudella sekä osake- ja korkosijoituksiin, vaihteluvälin ollessa vähän rahastosta riippuen, maksimissaan 25% - 75%. Näin ollen rahastojen tuotto- riskiprofiili asettuu myös samalle tasolle.


Yleisesti rahastojen kokonaiskulut muodostuvat mahdollisista merkintä- ja lunastus palkkiosta, vuotuisesta hallinnointipalkkiosta (juoksevat kulut) sekä mahdollisista muista kuluista, esimerkiksi tuottosidonnaisesta palkkiosta. Nappasin tähän kohtaan kaikkien edellä mainittujen rahastojen palkkiot suoraan avaintietoesitteistä:


Merkintäpalkkio:
Nordea Säästö 50, 1%
Danske Kompassi 50, 1%
Seligson Pharos, ei merkintäpalkkiota


Lunastuspalkkio:
Nordea Säästö 50, 1%
Danske Kompassi 50, 1%
Seligson Pharos, Ei lunastuspalkkiota, jos sijoitusaika yli vuoden. Muussa tapauksessa 0,5 - 1%


Juoksevat kulut:
Nordea Säästö 50, 1,63%
Danske Kompassi 50, 1,42%
Seligson Pharos, 0,55% (+ mahdollinen tuottosidonnainen palkkio).


banker.jpg


Koska pitkäaikainen sijoittaminen tuo parhaan tuoton ja toisaalta taas suurimmat kulut, vertaillaan oheisten rahastojen tuottoa 30 vuoden periodilla, jos arvioitu markkinatuotto olisi yhdistelmärahastolle mahdollinen, 5% vuodessa. Sijoitettava summa, jota käytin esimerkissä, on 100 euroa kuukaudessa, ilman alkupääomaa.


Nordea Säästö 50
Kokonaisvarallisuus 30 vuoden kuluttua aloituksesta 61123 euroa, josta tuottoa 25483 euroa ja hallinnointikuluja 19929 euroa.


Danske Kompassi 50
Kokonaisvarallisuus 30 vuoden kuluttua aloituksesta 63232 euroa, josta tuottoa 27592 euroa ja hallinnointikuluja 17819 euroa.


Seligson Pharos
Kokonaisvarallisuus 30 vuoden kuluttua aloituksesta 74329 euroa, josta tuottoa 38329 euroa ja hallinnointikuluja 7540 euroa.


Kuten esimerkistä voi päätellä, kulujen merkitys lopputulokseen on kalleimman ja halvimman rahaston välillä valtava, euromääräisesti yli 13000 euroa. Kuluissa on huomioitu myös merkintäpalkkio, jonka prosentin vaikutus nappaa isojen pankkien tiskillä jokaisesta sijoitetusta satasesta euron heti kättelyssä. Jos säästäjä päättää myydä rahasto-osuudet 30 vuoden jälkeen, joutuu hän vielä kerran nöyrtymään isojen pankkien edessä ja maksamaan koko varallisuudesta prosentin lunastuspalkkion. Tämä pienentää edelleen säästöpottia 611,23 - 632,32 euroa, riippuen kumman kivijalkapankin asiakas sattuu olemaan. Seligsonin rahastoon sijoittanut selviää lunastuspalkkiosta kuivin jaloin, koska sijoitusaika on reilusti yli vuoden. Vertailussa EI ole huomioitu Pharoksen mahdollista tuottosidonnaista palkkiota, koska sitä en pysty ennakoimaan. Vuodelta 2016 rahasto ei perinyt tuottosidonnaista palkkiota, vaan juoksevat kulut olivat 0,55%. Tätä lukua on käytetty myös edellisessä laskelmassa.


Vaikka 0,5 - 1,0% hallinnointipalkkio on yhdistelmärahastossa jo kilpailukykyinen, ei sekään oman mittapuuni mukaan ole vielä kovin kustannustehokas ratkaisu. Jos säästäjä viitsii nähdä enemmän vaivaa, voi rakentaa oman kustannustehokkaan yhdistelmäsalkun. Valitsemalla kustannustehokkaan ETF- osakerahaston ja sen kylkiäiseksi pari (lyhyen- ja pitkän koron) korkorahastoa, päästään jo 0,1 - 0,5%:n juokseviin kuluihin. Tämä peliliike vaatii vaivan lisäksi vielä arvo-osuustilin ETF- rahaston säilytystä varten, josta saattaa tulla huolimattomalle lisäkuluja.


Tämän tarinan tarkoituksena oli tuoda edellisten esimerkkien avulla (tai niistä riippumatta), kulujen merkitys tuottoon rahastosäästämisessä. Tämä on asia, jonka aloittelevan rahastosäästäjän täytyy itse huolehtia, koska pankin asiakaspalvelija ei tuo näitä vapaaehtoisesti esille, ymmärrettävästä syytä - nollakorkojen aikaan rahastot ovat oiva rahasampo suurille pankeille. Jos nyt muutaman sadantuhannen suomalaisen kivijalkapankin asiakkaan joukossa joku sattuu heräämään asian tiimoilta, ei rahasto-osuuksien vaihtaminen toiseen ole välttämättä korkeista kuluista huolimatta kannattavaa. Kannattaa laskea huolellisesti syökö lunastamiseen liittyvät kulut ja myyntivoittoverot mahdollisen säästön. Yksi vaihtoehto on tietysti lakata syöttämästä lisää varoja kalliiseen rahastoon ja ottaa rinnalle toinen kustannustehokkaampi rahasto.


Vaikka teksti pitää sisällään paljon tuotesijoittelua, mikään ko. palveluja tarjoava yritys ei ole tukenut sen tuottamista millään tavalla. Kaikki havainnot ovat lähtöisin omista kokemuksista.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Välitilinpäätös

Reilu vuosi sitten päätin aloittaa tämän blogini kanssa näpräämisen. Kun tässä vaiheessa tuotoksia on kertynyt kahdeksantoista, tuli mieleeni palata ajassa hieman taaksepäin. Tämänkertainen räpellys ei siis liity substanssiin, vaan käsittelen itse blogiani muutamasta eri vinkkelistä.

Ensimmäinen postaus näki päivänvalon 26. toukokuuta 2016. Nopeasti tämän postauksen jälkeen tein strategisen päätöksen, jonka seurauksena olen johdonmukaisesti poistanut tekstien kommentointimahdollisuuden. Tämä ei johdu siitä, että joku olisi heti ehtinyt esittää kritiikkiä, josta olisin vetänyt herneet nenään. Kyse on enemmänkin myöhässä valitusta strategiasta - halusta pitää blogini enemmän monologityyppisenä. Ehkä osaksi sen takia, että koen yleensäkin osallistumisen sosiaalisen median sanallisiin orgioihin uuvuttavana. Toisekseen lähes jokainen alan bloggari käy mielellään keskusteluja kommenttikentillään, joten erottautuminen joukosta ei ole välttämättä haitaksi. Heti ensimmäisen postauksen jälkeen pidin jostain syystä luovan tauon, syystä jota en nyt muista. Ehkä ensimmäisen räpellyksen julkaisu oli niin kova ponnistus, että se vaati huilia. Toisen postauksen julkaisin 14. syyskuuta 2016. Tämän jälkeen julkaisutahti on pysynyt pidemmän aikaa suhteellisen tasaisena - 1 - 2 postausta kuukausittain, josta olen hetkittäin salaa jopa ylpeä.

Toinen strateginen valinta tuotoksiini liittyen on, ettei blogissani tulla julkaisemaan mainoksia ollenkaan. Vaikka olen tähän ikään mennessä oppinut, ettei koskaan pidä sanoa; ei koskaan, yritän pitää tästä päätöksestä kiinni. Ymmärrän, että mainoksilla voi saada joitain lisätuloja, mutta itse pidän mainoksia sen verran ärsyttävinä, etten halua niitä omiin tuotoksiini. Kaikkein kamalinta olisi, jos mainostettavaa artikkelia ei pystyisi itse määrittelemään, vaan näyttöön hyppisi randomina mainoksia, jotka olisivat räikeässä ristiriidassa blogin sanoman kanssa. Periaatteessa voisin hyväksyä yksittäisiä mainoksia sivuilleni, jos ne puhuisivat aiheen puolesta positiivisesta näkövinkkelistä. Mutta koska en usko, että minun tuleva eläkkeeni on blogini mainoksista tai niiden puutteesta kiinni, jätän ne ainakin toistaiseksi julkaisematta (lukijalle kertomatta, ettei niitä ole kyllä kukaan tarjonnutkaan).

once-upon-a-time-719174_960_720.jpg

Tyylini kirjoittaa on tietyllä tapaa myös strateginen valinta, vaikka se kuvastaa hyvin paljon omaa, luonnollista tyyliäni. Koska käsittelen aihetta paljon omien kokemuksien kautta, yritän käyttää paljon (itse)ironiaa, olematta kuitenkaan sarkastinen. Ne harvat lukijat, jotka harvoja some- kommenttejani ovat lukeneet, saattaa tunnistaa saman kaltaisen tyylin. Vaikka vältän jatkossakin selkeää provosointia, on tyylini muuttunut sen suhteen ajan kanssa hieman rohkeammaksi. Kappaleissa ja lauserakenteissa pyrin selkeyteen, vaikka ne välillä tuppaavat venymään suhteellisen pitkiksi. Sanajärjestys ja oikeinkirjoitus ovat lähellä amis- pojan sydäntä, vaikka ei välttämättä heti uskoisi.

Tämän päivän tilaston mukaan, sivuilla on vierailtu 3309 kertaa. Tämän luvun nappasin suoraan Bloggerin- tilastoista, enkä ihan tarkkaan tiedä kuinka se muodostuu. Sen tiedän, että mukaan lasketaan omat vierailuni sivuilla, joita ei kuitenkaan pitäisi olla kovin montaa sataa. Luonnollisesti sivujen kävijämäärät ovat nousseet sitä mukaan kun postauksia kertyy. Teräviä piikkejä tilastoissa näkyy niillä kohdin, kun olen saanut ujutettua blogini linkin paremmin menestyneiden bloggareiden linkkivinkkien joukkoon. Vaikka blogini ideana on tarjota enemmän (kokemuksen puutteesta huolimatta) psykologista näkökulmaa säästämiseen ja sijoittamiseen, on suosituimmat postaukset juuri niitä, joissa olen jakanut käytännön vinkkejä. Suosituin postaus on yksinkertaisesti paras sijoitusneuvo, syystä joka jää vain arvailujen varaan. Saattaa olla, että kaikesta infoähkystä huolimatta tai juuri siitä syystä, lukijat kaipaavat pitkälle pureskeltuja, yksinkertaisia tapoja säästää ja sijoittaa. Vanhemmista räpellyksistä silmään osuu käyntien määrällä tarkasteluna automaattisen säästämisen vinkki, joka (sivuhuomautuksena) konkretisoituu henkilökohtaisesti taas tulevana juhannuksen jälkeisellä viikolla. Uusimmista julkaisuista mukavasti on pärjännyt myös mun musta joutsen, joka oman mittapuuni mukaan on sisällöltään hyvin henkilökohtainen ja samalla yksi omista suosikeistani.

Koska poikkeus silloin tällöin vahvistaa sääntöjä, jätän tämän kertaisen tarinan osalta kommentointimahdollisuuden auki. Jos joku lukija haluaa kysyä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä tämän kirjoittajalta, saattaa hän vastata mitä haluaa - maan ja taivaan väliltä.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mammuttimaiset säästövinkit

Säästäminen terminä aiheuttaa monenkirjavia tuntemuksia. Monesti yksilö vetää säästämisen ja kituuttamisen väliin yhtä suuri kuin- merkin. Säästäminen voi tuntua turhauttavalta, jos tulokset eivät näy yksilön arjessa muuten kuin verenpaineen nousuna. Itse ajattelen, että säästäminen pitää olla toimintaa, jonka seurauksena elämänlaadusta ei tarvitse tinkiä, mutta varoja pitää jäädä reilusti sijoitettavaksi järkevämpään muotoon.

Olen jakanut ajatuksissani menot neljään eri luokkaan, sen mukaan kuinka paljon euromääräisesti niiden sisältämissä kuluissa pystyy säästämään. Tämä ajatusleikki on tuore ja vielä keskeneräinen, mutta se tuntuu tällä hetkellä tältä:

  1. “Isot pakolliset menot”: Jos sattuu harrastamaan budjetointia, huomaa nopeasti että asuminen, liikkuminen ja ravinto kuuluvat suurimpiin menoeriin. Asuminen ja autoilu ovat tunnetusti kallista lystiä. Mutta vaikka ihmisen pitää myös syödä ja siinä voi säästää todella paljon. Henkilökohtaisesti en halua säästää ravinnossa, jos se tarkoittaa laadusta tinkimistä. Ja välttämättä aina ruoan kohdalla hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä - tästä hyvä esimerkki tarinan lopussa.
  2. “Kohtalaisen isot menot, joita ei tule edes mietittyä”: Moni tekee tiettyjä asioita joko sen takia, koska kaikki muutkin tekevät niin, tai niiden tekemättä jättäminen olisi oman moraalin ja etiikan vastaista. Näistä syistä jälkimmäinen on perusteltu, sitä edellinen ei. Palaan näihin konkreettisten esimerkkien avulla myöhemmin.

  1. “Säästövinkit joista kaikki puhuvat”: Tähän kastiin kuuluvat vinkit, jotka on esitelty moneen kertaan iltapäivälehtien ja eri bloggareiden sivuilla. Luonnollisesti joukkoon kuuluu erilaisten menoerien kilpailutus; asuntolaina, pankkipalvelut, vakuutukset, sähkö, jne. Veden ja sähkön säästäminen (ainakin omakotitalossa). Lisää vinkkejä löytyy Googlaamalla, hakusanalla “säästövinkit (lapsiperheille, opiskelijalle, jne)”. Ongelmana on, että nämä asiat on tehty jo moneen kertaan (toivottavasti) ja siitä huolimatta, ainakin pienillä perheillä euromääräinen hyöty jää kovin niukaksi. Siksi näiden pakollisten toimien jälkeen kannattaa keinovalikoimaan ottaa mukaan 1-2 kohdan järeämmät aseet, jos ja kun haluaa päästä parempiin tuloksiin.

  1. “Säästäminen joka ei säästä”: Saituruus, nuukuus, itaruus. Tähän liittyy kaikki “säästötoimet”, joihin käytetään hirveästi aikaa ja vaivaa, mutta joilla ei isossa kuvassa ole mitään merkitystä - päinvastoin, tarjouskahvin perässä juokseminen voi olla yllättävän kallista puuhaa. Tulee väkisin mieleen (pahoittelut tästä) vanhan kansan säästövinkit, jotka kumpuavat ajoilta, jolloin perushyödykkeistä oli oikeasti puutetta. Toisaalta tiedän eläviä esimerkkejä paradoksista, jonka seurauksena Corolla vaihdetaan uuteen vähintään kolmen vuoden välein ja tämä väli syödään purkkihernekeittoa pimeässä, neljän seinän sisällä.


Screenshot 2017-06-05 at 12.16.02.png


Kokosin tähän tarinan jälkimmäiseen osioon muutaman esimerkin, joilla pitäisi olla todellista vaikutusta ja joiden avulla pystyn itse säästämään vuosittain sievoisen summan.


Kirkollisvero

Kotimaisessa veroparatiisissa (verottajan näkökulmasta) ei juuri ole vapaaehtoisia veroja. Kirkollisvero on lienee lajissaan ainoa vero, josta yksilö voi päättää, haluaako sitä maksaa vai ei. Jos kirkosta eroaa, niin vuodessa 3000 euron kuukausituloilla säästö Jyväskylän seurakunnan alueella on 435 euroa vuodessa, kun vahvistettu veroprosentti vuodelle 2017 on 1,45%.

Kirkkoon kuuluminen on monelle kaikkea muuta taloudellinen kysymys, vaikka kuulumattomuus saattaa hyvinkin olla. Omalla kohdalla ainoa hyvä syy kirkkoon kuulumiselle olisi kirkon harjoittama hyväntekeväisyystoiminta. Laskentatavasta vähän riippuen, kirkon budjetista vain noin 10% voidaan laskea kuluvan hyväntekeväisyyteen. Tähän on laskettu mukaan myös diakoniatyö, joka voi olla luonteeltaan enemmän hengellisen agendan levittämistä, kuin perinteistä hyväntekeväisyystyötä.

Olen ratkaissut omantunnon ongelman niin, että sijoitan vuodessa vähintään 10% osuuden kuvitellusta kirkollisveroni määrästä, itse valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen. Tällä hetkellä summa vastaa jo 25% vuotuisesta veron määrästä. Kohteen olen valinnut niin, että sen toiminnan taustalla ei ole mitään uskonnollista tai poliittista toimintaa ja että sijoitetusta summasta menee leijonan osa itse toimintaan, eikä esimerkiksi hallintoon.

Jos joku tuntee, että kirkkoon kuuluminen on tärkeää ja veron maksaminen kannattaa, silloin kannattaa etsiä muita säästökohteita. Tämä jos mikä on nimenomaan omantunnon kysymys.


Ay- jäsenyys

Toinen tavallaan myös omantunnon kysymys on ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluminen. Ajattelin aluksi, että en pahemmin omaa ratkaisua liitosta eroamiseen tässä perustele, mutta teen sen silti muutamalla lauseella. Alun perin liityin alaikäisenä aloittelevana työläisenä ay- liikkeen jäseneksi, koska “niin piti tehdä”. Kuulostaa varmaan tutulta. Vaikka olin vuosia maksanut ay- jäsenmaksuja, työurallani tuli lyhyen ajan sisällä eteeni kaksi konkreettista tilannetta, joiden hoitamisessa liitosta ei ollut  apua, vaan pääsin haluamaani lopputulokseen omin avuin. Moni toivoo saavansa ay- jäsenyydestä sekä henkilökohtaista, että kollektiivista hyötyä. Kollektiivinen hyöty tarkoittaa, kun isolla porukalla tapellaan pahoja työnantajia vastaan, sen pitäisi näkyä palkansaajan työehdoissa ja tilinauhassa. Nykyään isossa mittakaavassa tämä ei ole enää niin yksinkertaista ja ay- liikkeen kaivautuminen syvemmälle poteroihin, joissa on mahdollista hädän tullen vain kusta omille nilkoille, ei kuulosta minun korviini välttämättä järkevältä toiminnalta, vaikka palkansaajapuolella olenkin.

Suurin syy monelle kuulua liittoon on oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan työttömyyden iskiessä omalle kohdalle. Melkein yhtä monelle tuleekin yllätyksenä (kiitos ay-aktiivien aktiivisuuden), että oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan ei edellytä liittoon kuulumista - riittää kun olet jonkun työttömyyskassan jäsen. Tällöin voi liittyä yksityiseen työttömyyskassaan, esimerkiksi YTK:n, jonka vuosittainen jäsenmaksu on tätä kirjoittaessani 118 euroa. Vielä edullisemmin saman palvelun tarjoaa JATTK, jonka jäsenmaksu koko vuodelta on 72 euroa. Periaatteessa ei ole merkitystä mihin työttömyyskassaan kuuluu, koska niiden toiminta on lailla säädettyä.

Jos lukija päättää erota ammattiliitosta, esimerkiksi JHL:n entisenä jäsenenä säästää 3000 euron kuukausituloilla 414 euroa vuodessa, kun liiton kokonaisjäsenmaksu on 1,38€ bruttopalkasta. Jos sen sijaan vaihtaa ay- jäsenyyden työttömyyskassan jäsenyyteen, täytyy säästösummasta tietysti vähentää kassan jäsenmaksu, joka on vain murto-osa liiton jäsenyydestä.

Työpaikkaruokailu

Kolmas säästökohde on myös esimerkki, missä mennään monen henkilön epämukavuusalueelle. Työpaikkaruokala (tai bensa-aseman lounasruokala) on ilman muuta helppo paikka tyydyttää päivittäistä energian tarvetta lounaan muodossa, mutta ei välttämättä järkevin. Ravinnon laatu voi monelle meistä tarkoittaa eri asioita. Itse miellän laadukkaan ravinnon sellaiseksi, missä ruoan makroravinnejakauma on ideaali ja mistä elimistö saa mahdollisimman hyvin vitamiineja, hivenaineita ja kuituja. Lisäksi on hyvä, jos ainakin osa ateriasta on ravintorikasta eli kaloreita on paljon suhteessa tilavuusyksikköön.

Voisi kuvitella, että työpaikkaruokalan lounaan hinnalla saa paikasta riippumatta laadukasta ravintoa. Valitettavasti monesti tilanne on, että tarjolla on paljon ravintoköyhää tarjottavaa (peruna- pastaruokia) ja jos laarissa sattuu olemaan lihaa tai lohta, sen annostelua on rajoitettu. Monesti vielä törmää virheeseen, että hyvä liha tai kala on pilattu sotkemalla se johonkin epämääräiseen, ravintoköyhään kastikkeeseen.

Maksetussa lounaassa on vielä se ikävä puoli, kun sen saa eteensä, silloin täytyy syödä koko rahan edestä. Näin tulee helposti mätettyä satoja turhia kaloreita päivässä, jotka nopeasti alkavat väsyttämään verensokerin heiluessa ja vähän hitaammin vaikutus näkyy myös vyötäröllä. Suomalaisilla tuntuu muutenkin olevan erikoinen tarve panostaa nimenomaan lounaaseen, vaikka reilu aamupala olisi paljon tärkeämpi.

Työajalla nautittavan lounaan hinta vaihtelee, mutta otetaan tähän yksinkertaiseen esimerkkiin kohtuullinen 7,50 euroa. Tällöin vuosikustannukseksi kertyy 1725 euroa, jos keskimäärin vuodessa olisi 230 työpäivää. Monilla tuntuu olevan käytössä lounasseteleitä, joiden kustannusrakennetta en kunnolla tunne, enkä laiskuuttani jaksa alkaa nyt asiaa selvittämään. Tähän ikään olen kuitenkin oppinut sen, ettei ilmaisia lounaita ole tarjolla.

Missään nimessä lounasta ei pidä korvata markettien valmisruualla, jolloin mennään vain syvemmälle metsään, vaan vaihtoehtona on tietenkin omat eväät. Lupaan että puoleen hintaan aiemmasta esimerkistä, lukija valmistaa itselleen terveellisen, ruokaisan lounassalaatin, joka pitää sisällään esimerkiksi; vihanneksia, kasviksia, hedelmiä, lihaa tai kalaa, kananmunia, raejuustoa, täysjyväleipää, jne. Loistavaa tässä kaikessa on, että laadukkaamman lounaan ansiosta säästää yli 860 euroa vuodessa. Ongelmana saattaa olla, että tällöin säästäjästä tulee oman tien kulkija, joka ei pääse nauttimaan lounasruoan sosiaalisesta ulottuvuudesta.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Vippaa vähemmän - Elä enemmän

En tiedä onko monella muulla vastaavaa ongelmaa työmatkaliikenteessä. Ajan autolla töihin ja kuuntelen radiosta suosikkiohjelmaani. Kesken kaiken, täysin varoittamatta, eetteristä hyökkää todella huono radiomainos. Mainos on joko niin nolosti tehty, että myötähäpeän vuoksi joudun vaihtamaan kanavaa tai mainoksen sisältö on kerta kaikkiaan niin raivostuttava.


Eräs monista sisällöltään raivostuttava mainos (enkä tarkoita kotimaisilla kengillä - kampanjaa, vaikka luokattomasti toteutettu onkin). kertoo, kuinka pariskunta ensin sisustaa kalliilla kulutusluotolla kotinsa ja kun homma viimein saatu valmiiksi, mielessä onkin jo ulkomaanmatka, joka yllätys, yllätys, tietenkin rahoitetaan saman luottolaitoksen kalliilla luotolla. Periaatteessa mainos on harmiton, jos kuuntelijan reaktio on vastaavanlainen raivo, kuten allekirjoittaneella tai jos joku ottaa sen vain huonona huumorina. Pelottavaa sen sijaan on, jos kuuntelija ottaa mainoksen sanoman tosissaan, että kämpän sisustaminen ja ulkomaanmatkan rahoittaminen kulutusluotolla on ihan järkevää toimintaa.

Normaalissa, liberaalissa markkinataloudessa on selvää, että kaikilla yrityksillä on oikeus ja jopa velvollisuus tuottaa arvonnousua liiketoiminnalla, niin kauan kuin toimitaan lain sallimissa rajoissa. Kun liiketoiminnassa mennään eettisesti harmaalle alueelle, on omistajalla ja asiakkaalla mahdollisuus vaikuttaa (esimerkiksi jaloillaan) yrityksen toimintaan ja kannattavuuteen. Eettisesti vaikeimmissa tapauksissa, mistä pikavippifirmat käyvät loistavana esimerkkinä, tarvitaan sääntelyä, koska näiden yritysten strategiassa ei ole kohtaa “eettisesti kestävät periaatteet liiketoiminnassa”.


Joskus sen sijaan ihmettelen, miksi selvästi uskottavien bloggareiden etiikka kestään sen, että sivuilla vilkkuu luottoyhtiön valomainos samalla, kun tekstin sisältö varoittaa sekaantumasta kalliisiin kulutusluottoihin. Kirjoittajan vaurastumiseen ja nopeaan eläköitymiseen liittyy ilman muuta lisätulojen hankkiminen, mutta kannattaako muutaman mainoseuron takia laittaa vaivalla hankittu uskottavuus koetukselle, mietin.

approved.png


Olisin voinut tämän kertaiseen tarinaan linkittää heti kymmeniä uutisia, joissa talouden asiatuntijat ovat huolissaan suomalaisten, varsinkin nuorten velkaantumisesta kulutusluotoilla. Ongelma on yhteiskunnan kannalta ongelmallinen, mutta pahimmat ongelmat heijastuvat suoraan niiden kanssa painiviin yksilöihin. Nuorten (ja vähän vanhempienkin) on vaikea ymmärtää millaisiin mittasuhteisiin ongelmat voivat kulutusluottojen kanssa kasvaa. Valtiovallan puolelta pikavippien suitsemiseen säädettiin 2013 laki, joka toi 50% korkokaton alle 2000 euron vipeille. Viidenkymmenen prosentin “tuotto” oli pikavippiyhtiöille liian vähän, joten alle 2000 euron lainat unohdettiin pian ja tarjolle tuotiin mahdollisuus orjuuttaa itsensä isommalla, yli 2000 euron kertasummalla. Nyt muutaman vuoden testiajon perusteella, hallitus on tuomassa korkokaton myös yli 2000 euron lainoihin.


Kaikkien luottoyhtiöiden kampanjoissa, jotka tarjoavat kallista kulutusluottoa ilman vakuuksia, mantra on aina samankaltainen; miksi siirtää jotain mielitekoa tulevaisuuteen, kun nautinto on muutaman hiiren klikkauksen takana. Yksi hyvä keino, joka auttaa pysähtymään mieliteon äärellä, on laskea mielessään, kuinka pitkäksi aikaa (tuntia, päivää, kuukautta, vuotta) orjuuttaa itsensä tekemään työtä, jotta mieliteon tuloksena synnytetty velka on kuoletettu korkoineen. Orjuuttavan kulutusluoton sijaan kannattaa huijata säästämään kohdetta varten erilaisilla automaatioilla. Tällöin mieliteon saa hetkeksi siirrettyä mielestään ja aika näyttää olisiko se ollut hyvä sijoitus. Jos säästösumman kasaamisen jälkeen hankinta tuntuu vielä hyvältä idealta, se varmasti on myös sitä. Kannattaa muistaa, että kuluttamisella on monesti psykologinen ulottuvuus, laaja spektri erilaisia tunteita ja haluja. Ihmiset vippifirmojen mainoskampanjoiden takana osaavat hommansa - nostattaa tunteita, mielihaluja.

Eräs hyvä oman talouden mittari kulutuksen suhteen on luoton käyttö. Luottokortit ovat käteviä apuvälineitä ulkomailla ja nettiostoksilla, mutta oma talous ei ole tasapainossa, jos joudut maksamaan kortin käytöstä yhtään korkoa. Ja jos uuden välttämättömän kodinkoneen (imuri, pyykinpesukone) hankkimiseen tarvitset korollista luottoa, olet ainakin hetkellisesti rahavaikeuksissa.

Entä miten elää enemmän, jos kuluttaminen on niitä harvoja asioita, mihin tuntee todellista intohimoa? Vastauksen voi kukin löytää vain omasta sydämestään (lue: aivoista, koska tunteet rakentuvat ja asuvat siellä).

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Mun musta joutsen

Tunnustan suoraan: Minua pelottaa ja kauhistuttaa ihmiset, joista aistin, etteivät he ole tavanneet vielä mustia joutseniaan. Joille eteneminen on suora viiva, pysyvyys hallittavissa ja menestyminen vain omasta tahdosta kiinni. On kuin heistä puuttuisi särö, johon lähimmäinen voi tarttua. - kirjoittaa Unna Lehtipuu mainiossa blogissaan.

Mustalla joutsenella tarkoitetaan tapahtumaa, jota ei voida ennustaa, mutta sen kanssa on helppo olla jälkiviisas ja sen vaikutus kohteeseen on valtaisa. Mustan joutsenen ilmaantuminen vaikuttaa kohteeseen yleensä negatiivisesti, mutta se voi olla myös positiivinen ongelma. Vaikka mustalla joutsenella monesti viitataan talouden kontekstissa tapahtuvaan tilanteeseen, sen luonnetta on helppo laajentaa myös muille osa-alueille.  

Minäkin voin tunnustaa; olen Unnaa kauhistuttava ihminen, joka ei ole vielä kohdannut omaa mustaa joutsentaan. Toki minunkin elämänjanaan mahtuu ikäviä asioita, kuten avioero ja läheisen ihmisen kuolema, mutta en koe niiden vaikutusten olevan mustan joutsenen kaltainen. Ne eivät ole tulleet kovin suurena yllätyksenä, eikä jälki ole ollut tuhoisaa. Ja toisin kuin Unna tekstissään viittaa, minä en ole kokenut aiemmin hallitsevani elämääni millään kovin tietoisilla ratkaisuilla. Jos esimerkiksi tarkastelen 25- vuotiasta työuraani, johon ei (vielä) ole kuulunut ilmoittautumista työttömäksi työ- ja elinkeinotoimistoon, en näe siinä pitkäjänteistä hallittua suunnitelmallisuutta, ainakaan uran alkuvaiheessa. Olen tehnyt asioita suhteellisen impulsiivisesti, jotka ovat sitten seuranneet toinen toistaan. Alkutaipaleen menestymisen tae työelämässä on enemmänkin ollut järjetön munkki, kuin oma tahto.

Kun elämänkokemusta kertyy, alkaa ymmärtämään myös elämän rajallisuuden. Nuorena mieli on levoton, eikä se ei huolehdi huomisesta. Vanhempana taas saattaa kuulla siipien havinaa vähän joka suunnalta. Varautuminen muutokseen on kuitenkin aina yksilöllistä. Joltain saattaa puuttua näkemys, toisella mahdollisuudet. Mikä jollekin on luonnollista, ei toiselle tule edes pieneen mieleen. Vanhemmiten olen tunnistanut itsessäni ihmistyypin, joka varaa lentoliput heti kun ne tulevat myyntiin, maksavat laskut tilipäivänä - ei eräpäivänä, jolla on aina ylimääräinen kahvipaketti kaapissa, ennen kuin edellinen loppuu ja joka pitää liikenteessä vähintään kahden katuvalotolpan turvavälin edellä ajavaan.


bw.jpg


Elämä mukanaan tuoma kokemus on johtanut siihen, että olen koettanut varautua muutoksiin, joita kohtalaisen suurella todennäköisyydellä se tuo vielä tullessaan - työkaluilla, joihin minulta löytyy henkistä, fyysistä ja taloudellista potentiaalia. Aika moni voi varmasti allekirjoittaa, että ihmiselle tärkeät asiat ovat melko universaalisia. Minäkin arvostan hyvää terveyttä, rakkaita ihmissuhteita, taloudellista tasapainoa ja omaa perhettä. Yhtä monelle se voi tuottaa äärimmäistä tuskaa, jos näistä elämän tärkeimmistä asioista joutuu jollain tapaa luopumaan.

Kannattaa yrittää miettiä tilanteita, jotka saattavat elämän pois raiteiltaan ja yrittää varautua niihin etukäteen, omia resursseja hyväksi käyttäen. Rakkaita ystäviä kannattaa arvostaa, omaa rakastaan voi helliä, vielä kun hän istuu siinä vierellä. Omaa terveyttä voi edistää kuntoilemalla ja syömällä terveellisesti, talouttaan voi vahvistaa säästämällä. Työttömyyteen tai sen uhkaan voi yrittää varautua opiskelemalla. Varautuminen etukäteen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, suhteessa siihen kuinka äärimmäisen vaikeaa muutosta on hallita jälkikäteen. Jo pelkkä illuusio siitä, että pystyy pitämään elämänlankaa omissa käsissä, tuo mielenrauhaa. Samalla kun ymmärtää oman rajallisuuden vaikuttaa, se ei luo ahdistusta, vaan tuo myös armollisuutta elämää kohtaan.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Katsaus menneisyyteen

Tulin aiemmin jo ajatelleeksi, kun totesin Pohatta Mikko Vikmanin ja muiden bloggareiden julkistavan tarkkoja kuvauksia taloudellisesta tilanteestaan jopa kuukausittain, pitäisikö minunkin osallistua jotenkin. Aiemmin totesin myös, etten halua avata omaa talouttani julkisesti euron tarkkuudella, mutta haluaisin silti tuoda esille myös oman talouteni kehitystä. Hyvänä kompromissina olkoon, että pysyn jatkossakin mieluummin suhteellisissa käsitteissä, esimerkiksi prosenteissa. Pelkkien lukujen sijaan koetan tuoda myös henkistä näkövinkkeliä (talous)asioihin. Tämänkertainen räpellys olkoot lähtöajatus-, laukaus tälle prosessille.

Vaikka käyn oman talouteni kehityksen läpi kuukauden periodeissa, tässä tapauksessa ei ole järkevää tai mielekästä raportoida siitä kuukausittain. Olen huomannut, että minusta ulostautuu keskimäärin reilu yksi räpellys kuukaudessa ja mielelläni kirjoitan paljon muustakin, kuin talouteni muutoksista raportin muodossa. Vuosittainen tarkastelujakso raportin muodossa voisi olla hyvä tavoite, sillä varauksella, että olen elossa ja oikeustoimikelpoinen.

Lukujen valossa

Olen pitänyt taulukkomuotoista kirjanpitoa taloudestani 1.1.2014 alkaen. Tähän liittyvät tunnusluvut ovat vuosittain tarkasteltuna sijoitusvarallisuus ja bruttotulot sekä sama kuukausittain; sijoitusvarallisuus ja säästöprosentti.

Vuosittaisen bruttotulot olen kirjannut ylös jo vuodesta 2006, syystä jota en osaa nyt esittää. Tulojen kehityksestä voin sen sijaan kertoa, että ne kasvoivat vuodesta 2006 vuoteen 2015 asti 61,47%. Hurjan kasvun taustalla on koko ajan tasaisesti kasvanut työmäärä sekä kouluttautuminen ja ikälisät. Viime vuonna (2016) suunta muuttui totaalisesti - bruttotulot pienenivät 7,7% vuoteen 2015 verrattuna. Laskun syynä on vastaavasti työmäärän vähentyminen ja se jatkunee myös tämän vuoden puolella. Toisin kuin aluksi voisi kuvitella, bruttotulojen lasku kokonaiskuvassa ei ole huono juttu. Kiitos kotimaisen veropolitiikan, vaikka bruttotulot pienenivät kuukausitasolla 17%, nettovaikutus oli vain 4,9%. Tämä viiden prosentin vaje kuukaudessa käytettävissä olevista varoista ei ole tuntunut elämässäni mitenkään - säästöprosenttini on pysynyt vähintään ennallaan, jopa kasvanut budjetoinnin ansiosta (tai siitä huolimatta, että olen aivan viime kuukausina laiskistunut ja jättänyt budjetoinnin toistaiseksi telakalle). Korjataan sen verran, että vaje on tuntunut positiivisesti reilusti lisääntyneenä vapaa-aikana, jota ainakin henkilökohtaisesti osaan arvostaa korkealle. Tästä syystä kannattaa aina miettiä tulojen nettovaikutus kokonaisuuden kannalta, ennen kuin haalii itselleen lisää stressiä jatkuvasti lisääntyvän työtaakan muodossa.

Vuosina 2014 ja 2015 olen kirjannut sijoitusvarallisuuden muutokset kvartaaleittain neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2016 siirryin seuraamaan kehitystä kuukausittain. Vuoden alusta 2014 tämän kuukauden alkuun mennessä suhteellinen sijoitusvarallisuus on kasvanut 52%. Kesällä 2015 vireille pantu avioerorytäkkä osituksineen verotti sijoitusvarallisuutta jonkin verran. Ilman tätä “sijoitusta”, varallisuus olisi kasvanut 83%. Mistään jättimäisistä kasvuluvuista ei siis puhuta, kun muistetaan, että ne pitävät sisällään sijoitetun pääoman - tasaista hyvää kasvua kuitenkin.


wealth.jpg


Isossa kuvassa tärkein tunnusluku on nettovarallisuus. Nettovarallisuus käsittää sen euromääräisen varallisuuden, kun kaikista tärkeistä omaisuuslajeista on vähennetty velkojen määrä. Lasken oman varallisuuden lajeihin vain olennaisimmat; oma asunto, äsken käsitelty sijoitusvarallisuus, auto ja käteinen (saldo pankkitilillä). Velkaa on ainoastaan oman asunnon asuntolaina. Pitkässä juoksussa nettovarallisuuden toivoisi tietysti kasvavan, jotta säästämisen todellisen hyödyt konkretisoituvat. Kasvu voi tapahtua joko varallisuutta lisäämällä ja/tai velkoja lyhentämällä. Kun tarkastelen oman nettovarallisuuden kehittymistä vuosittain, huomion oman asunnon arvonnousun maltillisella 1% vuosittaisella kasvulla. Auto on sen sijaan sijoituksena ongelmajätettä, joten sen arvosta teen 10% poiston vuodessa. Varallisuus kasvaa varmasti jos pystyy säästämään osan nettotuloistaan. Omalla kohdalla säästöprosentti pyörii tällä hetkellä 10-20%:n välillä ja suurin osa säästöistä siirtyy suoraan sijoitusvarallisuuteen. Velan määrä pienenee myös tappavaan tahtiin, niin kauan kuin on tuloja, mistä sitä lyhentää - toistaiseksi on ollut. Kun katsotaan kokonaisuutta, nettovarallisuus on kasvanut vuodesta 2014 vuoteen 2017 noin 45%.


Katsaus tulevaisuuteen

Kun menneisyys on saatu perattua, on hyvä julkistaa myös tulevaisuuden tavoitteet. Vuodelle 2017 asetan seuraavat tavoitteet:

  • Nettovarallisuuden kasvu 11,5%
  • Sijoitusvarallisuuden kasvu 15%, josta uutta sijoitettua pääomaa kaksi kolmasosaa ja absoluuttinen kasvu noin 5%
  • Asuntolainan pääoman lyhennys 8,7%
  • Keskimääräinen säästöprosentti nettotuloista 15%

Palaamme ehkä asiaan vuoden 2018 alkupuolella.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Yksinkertaisesti paras sijoitusneuvo

Muutama tuttu on kysynyt minulta joskus vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen, kun tiedostavat että olen aiheeseen sotkeutunut. En tietenkään pysty antamaan mitään sijoitusneuvoja, mutta muutamat helpot lainalaisuudet, joita kannattaa sijoittamisessa ottaa huomioon, on syytä jakaa. Yleisesti ongelmana on, ettei näitä tärkeitä neuvoja kuule henkilökohtaisen pankkineuvojan suusta, kuten voisi olettaa. Kannattaa muistaa, että pankin edustaja ei koskaan voi ajatella sijoitusneuvonnassa asiakkaan, vaan työnantajansa pankin ja sitä kautta omistajan parasta. Tässä tulee näkyväksi paradoksi, jonka vuoksi suurin massa kivijalkapankin asiakkaiden sijoituksista ovat tehottomissa ja kuluiltaan hintavissa instrumenteissa, kuten pankin tarjoamissa rahastoissa.


Internetin ihmemaa tarjoaa säästäjän kannalta paljon arvokasta tietoa sijoittamisesta, mutta ongelmaksi muodostuu tiedon hajanaisuus - aloitteleva sijoittaja joutuu noukkia arvokkaat tiedonmuruset sieltä täältä, eikä siitä huolimatta välttämättä löydä kovin pitkälle pureskeltua ohjenuoraa. Eikä kaikilla ole välttämättä riittävää kiinnostusta tai aikaa olennaisen tiedon onkimiseen, mutta siitä huolimatta pitkäjänteinen, tuottava säästäminen saattaa kiinnostaa. Jos minun pitäisi esittää yksi todella yksinkertainen ja tehokas sijoitusneuvo pitkäaikaiseen säästämiseen, joka kestää vertailua ja on pureksittu loppuun asti, voisi se olla tämän kaltainen.


Vaikka kaikki järkevä toiminta vaatii hyvää suunnittelua, tällä kertaa riittää kun säästäjä valitsee itselleen haluamansa kuukausittaisen säästösumman (min. 50 euroa kuukaudessa). Ideana on sijoittaa kuukausisäästösumma ETF- rahastoon Nordnetin kautta, joka lienee ainoa välittäjä, jonka kautta merkintä (kuukausisäästäminen) onnistuu täysin kuluitta. Instrumentiksi valitaan mahdollisista rahastoista iShares Core MSCI World UCITS ETF (tunnus: EUNL). Tällä yhdellä rahastolla säästäjä saa hajautettua koko sijoituksen neljääntoista eri maahan, satoihin yrityksiin pelkällä 0,20% vuosittaisella hallinnointikuluilla. Vaikka kivijalkapankit ovat ilmeisesti pikkuhiljaa heräämässä indeksisijoittamiseen, on esimerkiksi Nordean koko maailman kattava indeksirahasto vielä kovin kallis verrattuna tähän tarjoamaani esimerkkirahastoon. Nordean rahaston hallinnointipalkkio on lähes nelinkertainen ja jokaisesta sijoituksesta vaaditaan vielä 1%:n merkintäpalkkio. Kulujen merkitystä sijoittamisessa ei voi korostaa, koska niillä on valtava vaikutus lopputulokseen ja ne ovat harvoja asioita, joihin säästäjä voi itse vaikuttaa.



Knowledge-sharing.jpg



Step by step


Kun periaatteet ovat selvillä, aloitetaan tekeminen. Jotta tämän kertaisesta räpellyksestä olisi käytännön hyötyä, esittelen prosessin pääpiirteittään.


  1. Ensimmäinen vaihe on perustaa asiakkuus Nordnetissä, jos sellaista ei vielä ole. Tämä tapahtuu käytännössä niin, että sijoittaja siirtyy netissä Nordnetin sivuille (www.nordnet.fi) ja valitsee oikeasta yläkulmasta laatikon “tule asiakkaaksi”. Asiakkuuden perustamista varten on hyvä olla verkkopankkitunnukset, mutta homma hoituu myös ilman niitä sille tarkoitetulla kaavakkeella. Kun asiakkuus on solmittu, sijoittaja saa itselleen arvo-osuustilin, joka on tarkoitettu ETF- rahaston säilyttämiseen. Arvo-osuustilin kustannukset ovat pankista riippuvaisia, mutta Nordnetissä arvopapereiden (tässä tapauksessa ETF:n) säilytys arvo-osuustilillä on ilmaista.


  1. Toisessa vaiheessa tarkoituksena on siirtää valittu summa omalta pankkitililtä Nordnetin salkkuun sijoitettavaksi eteenpäin ETF- rahastoon. Tähän on kaksi eri vaihtoehtoa; reaaliaikainen siirto tai manuaalisiirto. Huomaa että reaaliaikainen siirto tekee sen vain kertaluontoisesti (ei kuukausittain) - tämä ei siis sovellu automatisoituun sijoittamiseen. Kannattaa siis valita vaihtoehdoista manuaalisiirto, jotta säästäjän ei tarvitse huolehtia reaaliaikaisesta siirrosta kuukausittain. Kun asiakas on päässyt kirjautumaan Nordnetin verkkopalveluun, valitaan yläpalkista salkku ja tilisiirtojen alta talletukset. Aukeavan tilin oikeasta alalaidasta valitaan “tee manuaalinen talletus”. Tämän jälkeen palataan oman pankin verkkopankkiin ja tehdään perinteinen tilisiirto Nordnetin ohjeiden mukaisesti. Tilisiirto täytyy olla jatkuva, jotta oma verkkopankki siirtää kuukausittaisen säästösumman automaattisesti Nordnetin salkkuun. Siirtopäiväksi kannattaa valita kuukauden tilipäivä - tällöin tilillä on yleensä vielä varoja siirrettäväksi, sillä varauksella että Nordnetin kuukausisäästösopimuksen mukaan ETF- sijoitus tehdään joka kuun 5. päivä, jolloin salkussa on syytä olla tuolloin vaadittava summa. Varojen siirtoon omasta pankista Nordnettiin kuluu muutama pankkipäivä. Kannattaa lukea ohjeet muutenkin tarkasti; Nordnetin tilinumero ja oma henkilökohtainen viitenumero ovat siirrossa olennaisia asioita.


  1. Kolmannessa vaiheessa tehdään Nordnetin palvelussa ETF- kuukausisäästösopimus. Parhaiten tekniikasta pääsee jyvälle katsomalla videon aiheesta (alkaen 5:12). Toisin kuin videon ohjeessa neuvotaan, valitaan ETF:ksi ainoastaan aiemmin esittämäni iShares Core MSCI World UCITS ETF. Alasvetovalikossa seikkailuun kannattaa käyttää aikaa, että tulee varmasti oikea ETF- rahasto valittua. Luonnollisesti kun rahastoja valitaan sopimukseen vain yksi, “haluttu osuus”- laatikossa luku täytyy olla 100%. Tämän jälkeen naputellaan haluttu säästösumma laatikkoon “valitse haluamasi summa”. Tässä kohtaa täytyy huomioida tärkeä asia; jos kuukausittaiseksi säästösummaksi valitaan 50 euroa, Nordnetin salkku tarvitsee tilille 10% puskurin säästösummasta, jotta ETF- ostot voidaan toteuttaa järkevästi. Salkussa olisi syytä olla aina 10% enemmän varoja, kuin kuukausittainen säästösumma. Tämä hoituu helposti sillä, että oman pankin tilisiirtoon varaa 10% ylimääräistä. 50 euron siirrossa se tarkoittaa viittä euroa, eli siirtosumma tulisi olla 55 euroa kuukaudessa. Lopuksi hyväksytään palvelun ehdot ja tallennetaan kuukausisäästösopimus.


Lopuksi


Tässä esitetty yksinkertaisesti paras sijoitusneuvo ei varmasti ole kaikkien mielestä paras, mutta taatusti se on yksinkertainen sijoitusstrategia, joka kestää kriittistä tarkastelua. Yksinkertaisuuden ansiosta se ei vaadi sijoittajalta mitään toimenpiteitä, kun edelliset työvaiheet on käyty läpi. Strategia on äärimmäisen kustannustehokas ja se sisältää loistavasti niin ajallisen, kuin maantieteellisen hajautuksen. Strategia sisältää paljon allokaatioriskiä siinä mielessä, että sijoitukset ovat 100% osakkeissa. Mutta pitkäkestoisen ajallinen hajautuksen ansiosta säästäjä saa nauttia lupaavista tuotto-odotuksista, samalla kun riski pienenee. Viimeinen vaihe strategian noudattamisessa voi olla säästäjälle se vaikein. Unohtaa koko asia ja antaa ajan hoitaa vaurastuminen, myös siinä tilanteessa kun rahaston arvo on laskusuunnassa.


Loppuun vielä huomautus; vaikka teksti pitää sisällään paljon tuotesijoittelua, mikään ko. palveluja tarjoava yritys ei ole tukenut sen tuottamista millään tavalla. Kaikki havainnot ovat lähtöisin omista kokemuksista.