tiistai 23. toukokuuta 2017

Vippaa vähemmän - Elä enemmän

En tiedä onko monella muulla vastaavaa ongelmaa työmatkaliikenteessä. Ajan autolla töihin ja kuuntelen radiosta suosikkiohjelmaani. Kesken kaiken, täysin varoittamatta, eetteristä hyökkää todella huono radiomainos. Mainos on joko niin nolosti tehty, että myötähäpeän vuoksi joudun vaihtamaan kanavaa tai mainoksen sisältö on kerta kaikkiaan niin raivostuttava.


Eräs monista sisällöltään raivostuttava mainos (enkä tarkoita kotimaisilla kengillä - kampanjaa, vaikka luokattomasti toteutettu onkin). kertoo, kuinka pariskunta ensin sisustaa kalliilla kulutusluotolla kotinsa ja kun homma viimein saatu valmiiksi, mielessä onkin jo ulkomaanmatka, joka yllätys, yllätys, tietenkin rahoitetaan saman luottolaitoksen kalliilla luotolla. Periaatteessa mainos on harmiton, jos kuuntelijan reaktio on vastaavanlainen raivo, kuten allekirjoittaneella tai jos joku ottaa sen vain huonona huumorina. Pelottavaa sen sijaan on, jos kuuntelija ottaa mainoksen sanoman tosissaan, että kämpän sisustaminen ja ulkomaanmatkan rahoittaminen kulutusluotolla on ihan järkevää toimintaa.

Normaalissa, liberaalissa markkinataloudessa on selvää, että kaikilla yrityksillä on oikeus ja jopa velvollisuus tuottaa arvonnousua liiketoiminnalla, niin kauan kuin toimitaan lain sallimissa rajoissa. Kun liiketoiminnassa mennään eettisesti harmaalle alueelle, on omistajalla ja asiakkaalla mahdollisuus vaikuttaa (esimerkiksi jaloillaan) yrityksen toimintaan ja kannattavuuteen. Eettisesti vaikeimmissa tapauksissa, mistä pikavippifirmat käyvät loistavana esimerkkinä, tarvitaan sääntelyä, koska näiden yritysten strategiassa ei ole kohtaa “eettisesti kestävät periaatteet liiketoiminnassa”.


Joskus sen sijaan ihmettelen, miksi selvästi uskottavien bloggareiden etiikka kestään sen, että sivuilla vilkkuu luottoyhtiön valomainos samalla, kun tekstin sisältö varoittaa sekaantumasta kalliisiin kulutusluottoihin. Kirjoittajan vaurastumiseen ja nopeaan eläköitymiseen liittyy ilman muuta lisätulojen hankkiminen, mutta kannattaako muutaman mainoseuron takia laittaa vaivalla hankittu uskottavuus koetukselle, mietin.

approved.png


Olisin voinut tämän kertaiseen tarinaan linkittää heti kymmeniä uutisia, joissa talouden asiatuntijat ovat huolissaan suomalaisten, varsinkin nuorten velkaantumisesta kulutusluotoilla. Ongelma on yhteiskunnan kannalta ongelmallinen, mutta pahimmat ongelmat heijastuvat suoraan niiden kanssa painiviin yksilöihin. Nuorten (ja vähän vanhempienkin) on vaikea ymmärtää millaisiin mittasuhteisiin ongelmat voivat kulutusluottojen kanssa kasvaa. Valtiovallan puolelta pikavippien suitsemiseen säädettiin 2013 laki, joka toi 50% korkokaton alle 2000 euron vipeille. Viidenkymmenen prosentin “tuotto” oli pikavippiyhtiöille liian vähän, joten alle 2000 euron lainat unohdettiin pian ja tarjolle tuotiin mahdollisuus orjuuttaa itsensä isommalla, yli 2000 euron kertasummalla. Nyt muutaman vuoden testiajon perusteella, hallitus on tuomassa korkokaton myös yli 2000 euron lainoihin.


Kaikkien luottoyhtiöiden kampanjoissa, jotka tarjoavat kallista kulutusluottoa ilman vakuuksia, mantra on aina samankaltainen; miksi siirtää jotain mielitekoa tulevaisuuteen, kun nautinto on muutaman hiiren klikkauksen takana. Yksi hyvä keino, joka auttaa pysähtymään mieliteon äärellä, on laskea mielessään, kuinka pitkäksi aikaa (tuntia, päivää, kuukautta, vuotta) orjuuttaa itsensä tekemään työtä, jotta mieliteon tuloksena synnytetty velka on kuoletettu korkoineen. Orjuuttavan kulutusluoton sijaan kannattaa huijata säästämään kohdetta varten erilaisilla automaatioilla. Tällöin mieliteon saa hetkeksi siirrettyä mielestään ja aika näyttää olisiko se ollut hyvä sijoitus. Jos säästösumman kasaamisen jälkeen hankinta tuntuu vielä hyvältä idealta, se varmasti on myös sitä. Kannattaa muistaa, että kuluttamisella on monesti psykologinen ulottuvuus, laaja spektri erilaisia tunteita ja haluja. Ihmiset vippifirmojen mainoskampanjoiden takana osaavat hommansa - nostattaa tunteita, mielihaluja.

Eräs hyvä oman talouden mittari kulutuksen suhteen on luoton käyttö. Luottokortit ovat käteviä apuvälineitä ulkomailla ja nettiostoksilla, mutta oma talous ei ole tasapainossa, jos joudut maksamaan kortin käytöstä yhtään korkoa. Ja jos uuden välttämättömän kodinkoneen (imuri, pyykinpesukone) hankkimiseen tarvitset korollista luottoa, olet ainakin hetkellisesti rahavaikeuksissa.

Entä miten elää enemmän, jos kuluttaminen on niitä harvoja asioita, mihin tuntee todellista intohimoa? Vastauksen voi kukin löytää vain omasta sydämestään (lue: aivoista, koska tunteet rakentuvat ja asuvat siellä).

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Mun musta joutsen

Tunnustan suoraan: Minua pelottaa ja kauhistuttaa ihmiset, joista aistin, etteivät he ole tavanneet vielä mustia joutseniaan. Joille eteneminen on suora viiva, pysyvyys hallittavissa ja menestyminen vain omasta tahdosta kiinni. On kuin heistä puuttuisi särö, johon lähimmäinen voi tarttua. - kirjoittaa Unna Lehtipuu mainiossa blogissaan.

Mustalla joutsenella tarkoitetaan tapahtumaa, jota ei voida ennustaa, mutta sen kanssa on helppo olla jälkiviisas ja sen vaikutus kohteeseen on valtaisa. Mustan joutsenen ilmaantuminen vaikuttaa kohteeseen yleensä negatiivisesti, mutta se voi olla myös positiivinen ongelma. Vaikka mustalla joutsenella monesti viitataan talouden kontekstissa tapahtuvaan tilanteeseen, sen luonnetta on helppo laajentaa myös muille osa-alueille.  

Minäkin voin tunnustaa; olen Unnaa kauhistuttava ihminen, joka ei ole vielä kohdannut omaa mustaa joutsentaan. Toki minunkin elämänjanaan mahtuu ikäviä asioita, kuten avioero ja läheisen ihmisen kuolema, mutta en koe niiden vaikutusten olevan mustan joutsenen kaltainen. Ne eivät ole tulleet kovin suurena yllätyksenä, eikä jälki ole ollut tuhoisaa. Ja toisin kuin Unna tekstissään viittaa, minä en ole kokenut aiemmin hallitsevani elämääni millään kovin tietoisilla ratkaisuilla. Jos esimerkiksi tarkastelen 25- vuotiasta työuraani, johon ei (vielä) ole kuulunut ilmoittautumista työttömäksi työ- ja elinkeinotoimistoon, en näe siinä pitkäjänteistä hallittua suunnitelmallisuutta, ainakaan uran alkuvaiheessa. Olen tehnyt asioita suhteellisen impulsiivisesti, jotka ovat sitten seuranneet toinen toistaan. Alkutaipaleen menestymisen tae työelämässä on enemmänkin ollut järjetön munkki, kuin oma tahto.

Kun elämänkokemusta kertyy, alkaa ymmärtämään myös elämän rajallisuuden. Nuorena mieli on levoton, eikä se ei huolehdi huomisesta. Vanhempana taas saattaa kuulla siipien havinaa vähän joka suunnalta. Varautuminen muutokseen on kuitenkin aina yksilöllistä. Joltain saattaa puuttua näkemys, toisella mahdollisuudet. Mikä jollekin on luonnollista, ei toiselle tule edes pieneen mieleen. Vanhemmiten olen tunnistanut itsessäni ihmistyypin, joka varaa lentoliput heti kun ne tulevat myyntiin, maksavat laskut tilipäivänä - ei eräpäivänä, jolla on aina ylimääräinen kahvipaketti kaapissa, ennen kuin edellinen loppuu ja joka pitää liikenteessä vähintään kahden katuvalotolpan turvavälin edellä ajavaan.


bw.jpg


Elämä mukanaan tuoma kokemus on johtanut siihen, että olen koettanut varautua muutoksiin, joita kohtalaisen suurella todennäköisyydellä se tuo vielä tullessaan - työkaluilla, joihin minulta löytyy henkistä, fyysistä ja taloudellista potentiaalia. Aika moni voi varmasti allekirjoittaa, että ihmiselle tärkeät asiat ovat melko universaalisia. Minäkin arvostan hyvää terveyttä, rakkaita ihmissuhteita, taloudellista tasapainoa ja omaa perhettä. Yhtä monelle se voi tuottaa äärimmäistä tuskaa, jos näistä elämän tärkeimmistä asioista joutuu jollain tapaa luopumaan.

Kannattaa yrittää miettiä tilanteita, jotka saattavat elämän pois raiteiltaan ja yrittää varautua niihin etukäteen, omia resursseja hyväksi käyttäen. Rakkaita ystäviä kannattaa arvostaa, omaa rakastaan voi helliä, vielä kun hän istuu siinä vierellä. Omaa terveyttä voi edistää kuntoilemalla ja syömällä terveellisesti, talouttaan voi vahvistaa säästämällä. Työttömyyteen tai sen uhkaan voi yrittää varautua opiskelemalla. Varautuminen etukäteen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, suhteessa siihen kuinka äärimmäisen vaikeaa muutosta on hallita jälkikäteen. Jo pelkkä illuusio siitä, että pystyy pitämään elämänlankaa omissa käsissä, tuo mielenrauhaa. Samalla kun ymmärtää oman rajallisuuden vaikuttaa, se ei luo ahdistusta, vaan tuo myös armollisuutta elämää kohtaan.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Katsaus menneisyyteen

Tulin aiemmin jo ajatelleeksi, kun totesin Pohatta Mikko Vikmanin ja muiden bloggareiden julkistavan tarkkoja kuvauksia taloudellisesta tilanteestaan jopa kuukausittain, pitäisikö minunkin osallistua jotenkin. Aiemmin totesin myös, etten halua avata omaa talouttani julkisesti euron tarkkuudella, mutta haluaisin silti tuoda esille myös oman talouteni kehitystä. Hyvänä kompromissina olkoon, että pysyn jatkossakin mieluummin suhteellisissa käsitteissä, esimerkiksi prosenteissa. Pelkkien lukujen sijaan koetan tuoda myös henkistä näkövinkkeliä (talous)asioihin. Tämänkertainen räpellys olkoot lähtöajatus-, laukaus tälle prosessille.

Vaikka käyn oman talouteni kehityksen läpi kuukauden periodeissa, tässä tapauksessa ei ole järkevää tai mielekästä raportoida siitä kuukausittain. Olen huomannut, että minusta ulostautuu keskimäärin reilu yksi räpellys kuukaudessa ja mielelläni kirjoitan paljon muustakin, kuin talouteni muutoksista raportin muodossa. Vuosittainen tarkastelujakso raportin muodossa voisi olla hyvä tavoite, sillä varauksella, että olen elossa ja oikeustoimikelpoinen.

Lukujen valossa

Olen pitänyt taulukkomuotoista kirjanpitoa taloudestani 1.1.2014 alkaen. Tähän liittyvät tunnusluvut ovat vuosittain tarkasteltuna sijoitusvarallisuus ja bruttotulot sekä sama kuukausittain; sijoitusvarallisuus ja säästöprosentti.

Vuosittaisen bruttotulot olen kirjannut ylös jo vuodesta 2006, syystä jota en osaa nyt esittää. Tulojen kehityksestä voin sen sijaan kertoa, että ne kasvoivat vuodesta 2006 vuoteen 2015 asti 61,47%. Hurjan kasvun taustalla on koko ajan tasaisesti kasvanut työmäärä sekä kouluttautuminen ja ikälisät. Viime vuonna (2016) suunta muuttui totaalisesti - bruttotulot pienenivät 7,7% vuoteen 2015 verrattuna. Laskun syynä on vastaavasti työmäärän vähentyminen ja se jatkunee myös tämän vuoden puolella. Toisin kuin aluksi voisi kuvitella, bruttotulojen lasku kokonaiskuvassa ei ole huono juttu. Kiitos kotimaisen veropolitiikan, vaikka bruttotulot pienenivät kuukausitasolla 17%, nettovaikutus oli vain 4,9%. Tämä viiden prosentin vaje kuukaudessa käytettävissä olevista varoista ei ole tuntunut elämässäni mitenkään - säästöprosenttini on pysynyt vähintään ennallaan, jopa kasvanut budjetoinnin ansiosta (tai siitä huolimatta, että olen aivan viime kuukausina laiskistunut ja jättänyt budjetoinnin toistaiseksi telakalle). Korjataan sen verran, että vaje on tuntunut positiivisesti reilusti lisääntyneenä vapaa-aikana, jota ainakin henkilökohtaisesti osaan arvostaa korkealle. Tästä syystä kannattaa aina miettiä tulojen nettovaikutus kokonaisuuden kannalta, ennen kuin haalii itselleen lisää stressiä jatkuvasti lisääntyvän työtaakan muodossa.

Vuosina 2014 ja 2015 olen kirjannut sijoitusvarallisuuden muutokset kvartaaleittain neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2016 siirryin seuraamaan kehitystä kuukausittain. Vuoden alusta 2014 tämän kuukauden alkuun mennessä suhteellinen sijoitusvarallisuus on kasvanut 52%. Kesällä 2015 vireille pantu avioerorytäkkä osituksineen verotti sijoitusvarallisuutta jonkin verran. Ilman tätä “sijoitusta”, varallisuus olisi kasvanut 83%. Mistään jättimäisistä kasvuluvuista ei siis puhuta, kun muistetaan, että ne pitävät sisällään sijoitetun pääoman - tasaista hyvää kasvua kuitenkin.


wealth.jpg


Isossa kuvassa tärkein tunnusluku on nettovarallisuus. Nettovarallisuus käsittää sen euromääräisen varallisuuden, kun kaikista tärkeistä omaisuuslajeista on vähennetty velkojen määrä. Lasken oman varallisuuden lajeihin vain olennaisimmat; oma asunto, äsken käsitelty sijoitusvarallisuus, auto ja käteinen (saldo pankkitilillä). Velkaa on ainoastaan oman asunnon asuntolaina. Pitkässä juoksussa nettovarallisuuden toivoisi tietysti kasvavan, jotta säästämisen todellisen hyödyt konkretisoituvat. Kasvu voi tapahtua joko varallisuutta lisäämällä ja/tai velkoja lyhentämällä. Kun tarkastelen oman nettovarallisuuden kehittymistä vuosittain, huomion oman asunnon arvonnousun maltillisella 1% vuosittaisella kasvulla. Auto on sen sijaan sijoituksena ongelmajätettä, joten sen arvosta teen 10% poiston vuodessa. Varallisuus kasvaa varmasti jos pystyy säästämään osan nettotuloistaan. Omalla kohdalla säästöprosentti pyörii tällä hetkellä 10-20%:n välillä ja suurin osa säästöistä siirtyy suoraan sijoitusvarallisuuteen. Velan määrä pienenee myös tappavaan tahtiin, niin kauan kuin on tuloja, mistä sitä lyhentää - toistaiseksi on ollut. Kun katsotaan kokonaisuutta, nettovarallisuus on kasvanut vuodesta 2014 vuoteen 2017 noin 45%.


Katsaus tulevaisuuteen

Kun menneisyys on saatu perattua, on hyvä julkistaa myös tulevaisuuden tavoitteet. Vuodelle 2017 asetan seuraavat tavoitteet:

  • Nettovarallisuuden kasvu 11,5%
  • Sijoitusvarallisuuden kasvu 15%, josta uutta sijoitettua pääomaa kaksi kolmasosaa ja absoluuttinen kasvu noin 5%
  • Asuntolainan pääoman lyhennys 8,7%
  • Keskimääräinen säästöprosentti nettotuloista 15%

Palaamme ehkä asiaan vuoden 2018 alkupuolella.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Yksinkertaisesti paras sijoitusneuvo

Muutama tuttu on kysynyt minulta joskus vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen, kun tiedostavat että olen aiheeseen sotkeutunut. En tietenkään pysty antamaan mitään sijoitusneuvoja, mutta muutamat helpot lainalaisuudet, joita kannattaa sijoittamisessa ottaa huomioon, on syytä jakaa. Yleisesti ongelmana on, ettei näitä tärkeitä neuvoja kuule henkilökohtaisen pankkineuvojan suusta, kuten voisi olettaa. Kannattaa muistaa, että pankin edustaja ei koskaan voi ajatella sijoitusneuvonnassa asiakkaan, vaan työnantajansa pankin ja sitä kautta omistajan parasta. Tässä tulee näkyväksi paradoksi, jonka vuoksi suurin massa kivijalkapankin asiakkaiden sijoituksista ovat tehottomissa ja kuluiltaan hintavissa instrumenteissa, kuten pankin tarjoamissa rahastoissa.


Internetin ihmemaa tarjoaa säästäjän kannalta paljon arvokasta tietoa sijoittamisesta, mutta ongelmaksi muodostuu tiedon hajanaisuus - aloitteleva sijoittaja joutuu noukkia arvokkaat tiedonmuruset sieltä täältä, eikä siitä huolimatta välttämättä löydä kovin pitkälle pureskeltua ohjenuoraa. Eikä kaikilla ole välttämättä riittävää kiinnostusta tai aikaa olennaisen tiedon onkimiseen, mutta siitä huolimatta pitkäjänteinen, tuottava säästäminen saattaa kiinnostaa. Jos minun pitäisi esittää yksi todella yksinkertainen ja tehokas sijoitusneuvo pitkäaikaiseen säästämiseen, joka kestää vertailua ja on pureksittu loppuun asti, voisi se olla tämän kaltainen.


Vaikka kaikki järkevä toiminta vaatii hyvää suunnittelua, tällä kertaa riittää kun säästäjä valitsee itselleen haluamansa kuukausittaisen säästösumman (min. 50 euroa kuukaudessa). Ideana on sijoittaa kuukausisäästösumma ETF- rahastoon Nordnetin kautta, joka lienee ainoa välittäjä, jonka kautta merkintä (kuukausisäästäminen) onnistuu täysin kuluitta. Instrumentiksi valitaan mahdollisista rahastoista iShares Core MSCI World UCITS ETF (tunnus: EUNL). Tällä yhdellä rahastolla säästäjä saa hajautettua koko sijoituksen neljääntoista eri maahan, satoihin yrityksiin pelkällä 0,20% vuosittaisella hallinnointikuluilla. Vaikka kivijalkapankit ovat ilmeisesti pikkuhiljaa heräämässä indeksisijoittamiseen, on esimerkiksi Nordean koko maailman kattava indeksirahasto vielä kovin kallis verrattuna tähän tarjoamaani esimerkkirahastoon. Nordean rahaston hallinnointipalkkio on lähes nelinkertainen ja jokaisesta sijoituksesta vaaditaan vielä 1%:n merkintäpalkkio. Kulujen merkitystä sijoittamisessa ei voi korostaa, koska niillä on valtava vaikutus lopputulokseen ja ne ovat harvoja asioita, joihin säästäjä voi itse vaikuttaa.



Knowledge-sharing.jpg



Step by step


Kun periaatteet ovat selvillä, aloitetaan tekeminen. Jotta tämän kertaisesta räpellyksestä olisi käytännön hyötyä, esittelen prosessin pääpiirteittään.


  1. Ensimmäinen vaihe on perustaa asiakkuus Nordnetissä, jos sellaista ei vielä ole. Tämä tapahtuu käytännössä niin, että sijoittaja siirtyy netissä Nordnetin sivuille (www.nordnet.fi) ja valitsee oikeasta yläkulmasta laatikon “tule asiakkaaksi”. Asiakkuuden perustamista varten on hyvä olla verkkopankkitunnukset, mutta homma hoituu myös ilman niitä sille tarkoitetulla kaavakkeella. Kun asiakkuus on solmittu, sijoittaja saa itselleen arvo-osuustilin, joka on tarkoitettu ETF- rahaston säilyttämiseen. Arvo-osuustilin kustannukset ovat pankista riippuvaisia, mutta Nordnetissä arvopapereiden (tässä tapauksessa ETF:n) säilytys arvo-osuustilillä on ilmaista.


  1. Toisessa vaiheessa tarkoituksena on siirtää valittu summa omalta pankkitililtä Nordnetin salkkuun sijoitettavaksi eteenpäin ETF- rahastoon. Tähän on kaksi eri vaihtoehtoa; reaaliaikainen siirto tai manuaalisiirto. Huomaa että reaaliaikainen siirto tekee sen vain kertaluontoisesti (ei kuukausittain) - tämä ei siis sovellu automatisoituun sijoittamiseen. Kannattaa siis valita vaihtoehdoista manuaalisiirto, jotta säästäjän ei tarvitse huolehtia reaaliaikaisesta siirrosta kuukausittain. Kun asiakas on päässyt kirjautumaan Nordnetin verkkopalveluun, valitaan yläpalkista salkku ja tilisiirtojen alta talletukset. Aukeavan tilin oikeasta alalaidasta valitaan “tee manuaalinen talletus”. Tämän jälkeen palataan oman pankin verkkopankkiin ja tehdään perinteinen tilisiirto Nordnetin ohjeiden mukaisesti. Tilisiirto täytyy olla jatkuva, jotta oma verkkopankki siirtää kuukausittaisen säästösumman automaattisesti Nordnetin salkkuun. Siirtopäiväksi kannattaa valita kuukauden tilipäivä - tällöin tilillä on yleensä vielä varoja siirrettäväksi, sillä varauksella että Nordnetin kuukausisäästösopimuksen mukaan ETF- sijoitus tehdään joka kuun 5. päivä, jolloin salkussa on syytä olla tuolloin vaadittava summa. Varojen siirtoon omasta pankista Nordnettiin kuluu muutama pankkipäivä. Kannattaa lukea ohjeet muutenkin tarkasti; Nordnetin tilinumero ja oma henkilökohtainen viitenumero ovat siirrossa olennaisia asioita.


  1. Kolmannessa vaiheessa tehdään Nordnetin palvelussa ETF- kuukausisäästösopimus. Parhaiten tekniikasta pääsee jyvälle katsomalla videon aiheesta (alkaen 5:12). Toisin kuin videon ohjeessa neuvotaan, valitaan ETF:ksi ainoastaan aiemmin esittämäni iShares Core MSCI World UCITS ETF. Alasvetovalikossa seikkailuun kannattaa käyttää aikaa, että tulee varmasti oikea ETF- rahasto valittua. Luonnollisesti kun rahastoja valitaan sopimukseen vain yksi, “haluttu osuus”- laatikossa luku täytyy olla 100%. Tämän jälkeen naputellaan haluttu säästösumma laatikkoon “valitse haluamasi summa”. Tässä kohtaa täytyy huomioida tärkeä asia; jos kuukausittaiseksi säästösummaksi valitaan 50 euroa, Nordnetin salkku tarvitsee tilille 10% puskurin säästösummasta, jotta ETF- ostot voidaan toteuttaa järkevästi. Salkussa olisi syytä olla aina 10% enemmän varoja, kuin kuukausittainen säästösumma. Tämä hoituu helposti sillä, että oman pankin tilisiirtoon varaa 10% ylimääräistä. 50 euron siirrossa se tarkoittaa viittä euroa, eli siirtosumma tulisi olla 55 euroa kuukaudessa. Lopuksi hyväksytään palvelun ehdot ja tallennetaan kuukausisäästösopimus.


Lopuksi


Tässä esitetty yksinkertaisesti paras sijoitusneuvo ei varmasti ole kaikkien mielestä paras, mutta taatusti se on yksinkertainen sijoitusstrategia, joka kestää kriittistä tarkastelua. Yksinkertaisuuden ansiosta se ei vaadi sijoittajalta mitään toimenpiteitä, kun edelliset työvaiheet on käyty läpi. Strategia on äärimmäisen kustannustehokas ja se sisältää loistavasti niin ajallisen, kuin maantieteellisen hajautuksen. Strategia sisältää paljon allokaatioriskiä siinä mielessä, että sijoitukset ovat 100% osakkeissa. Mutta pitkäkestoisen ajallinen hajautuksen ansiosta säästäjä saa nauttia lupaavista tuotto-odotuksista, samalla kun riski pienenee. Viimeinen vaihe strategian noudattamisessa voi olla säästäjälle se vaikein. Unohtaa koko asia ja antaa ajan hoitaa vaurastuminen, myös siinä tilanteessa kun rahaston arvo on laskusuunnassa.


Loppuun vielä huomautus; vaikka teksti pitää sisällään paljon tuotesijoittelua, mikään ko. palveluja tarjoava yritys ei ole tukenut sen tuottamista millään tavalla. Kaikki havainnot ovat lähtöisin omista kokemuksista.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Autoilun filosofiaa

Autogeeni on biologinen perintötekijä, joka on siirtynyt isältä pojalle siitä asti, kun kivikauden pyörä keksittiin. Jollain uroksilla autogeeni näkyy voimakkaammin ja sitä on havaittu myös naaraiden dna:ssa. Autogeenin vaikutus voi näkyä erilaisina oireina, kuten lisääntyneenä kiinnostuksena nelipyöräisiä kohtaan, joka voi pahimmillaan äityä pahaksi autokuumeeksi. Varsinkin keväällä, kun autogeenin vaikutus lisääntyy, se näkyy myös hormonitoiminnassa. Kun keväiset auringon säteet viimein heijastuvat loskaisen talven jälkeen puunatuiden, sporttisten valioyksilöiden kirkkaalta pinnalta, alkaa monen uroksen syvälle haudatut tunteet pikkuhiljaa heräilemään.

Tunnen itseni siinä mielessä miehiseksi kummajaiseksi, että minulta puuttuu lähes kokonaan autogeeni tai jostain syystä sen vaikutus ei näy. Tunne suurta intohimoa monia asioita kohtaan, mutta jostain syystä autot eivät sytytä, tavalla kuten television automainoksen laativa tiimi haluaisi. Tämä saattaa johtua siitä, että suhtaudun kerta kaikkiaan autoiluun yleisesti kovin pragmaattisesti. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta todistaa sosiaalista olemassaoloani auton avulla, vaan koen auton olevan enemmänkin välttämätön paha, jota tarvitsee arjen asioiden helpottamiseksi. Tämä puoli asiassa on ehdottomasti hyvä, koska autosta on paljon erilaisia kuluja ja niiden minimointi on lähtökohtaisesti järkevää toimintaa. Toisaalta en koskaan pääse nauttimaan euforisesta tunteesta, joka uuden auton tuoksu tai kiiltävät kromipuskurit nostattaa, kun autokuume jyllää pahimmillaan.

Valehtelin äsken, enkä vain vähän, kun totesin auton olevan minulle vain välttämätön paha. Tällä hetkellä suurta onnea elämääni antaa vuoden 2008 Ford Focus 1.6 TDci. Ford on tuottanut paljon iloa lähtemällä tarvittaessa joka aamu käyntiin ja viemällä minut työmaalle, jotta olen päässyt maksamaan veroni. Se on mukisematta kuskannut viikoittain monta kertaa lapsia harrastustensa pariin. Tämän kaiken Ford on tehnyt ilman kallista kaskovakuutusta, määräaikaishuoltoja merkkiliikkeessä tai katsastusmiehen hylkäystä. Lisäksi tämän kaiken Fordini on tehnyt vain murto-osalla uuden auton kustannuksista.


auto.jpg


Monessa kotitaloudessa auto(t) on suurimpia, mutta pakollisia kulueriä. Auton omistamisen pakko on suhteellista, mutta monessa perheessä se tuo sellaista lisäarvoa elämään, johon kannattaa myös sijoittaa. Minä voisin ehkä elää ilman autoa, mutta elämänlaatu kärsisi niin paljon, että en halua siitä luopua.

Auton kohdalla sen sijaan voi miettiä, millaisen auton haluaa omistaa. Käytännössä kaikki autot on varustettu neljällä pyörällä, käyttövoimasta riippuen erilaisella moottorilla ja sen tarkoitus on kuljettaa ihmisiä ja tavaroita paikasta A, paikkaan B. Tästä huolimatta tieliikennekelpoinen käyttöauto saattaa maksaa muutamasta satasesta kymmeniin tuhansiin euroihin.

Laitan tähän kohtaan esimerkin auton hankintakustannuksista, vaikka periaatteessa kyse on vain rautalangan jatkeesta. Jokainen kyllä ymmärtää ilmankin, että kallis auto on kallis hankkia ja halpa auto edullisempi. Mutta ehkä jollakulla herää ajatus siitä, kuinka kalliiksi autoilu ylipäätään tulee.

Esimerkissä auto A on 5000 euron hintainen, auto B 10000 euron hintainen ja auto C 15000 euron hintainen henkilöauto. Auto rahoitetaan autolainalla, joiden kustannuksia olen seurannut. Kuvitellaan, että auto A:n takaisinmaksuaika on 3 vuotta, B:n 5 vuotta ja C:n 7 vuotta. Kuukausittainen lyhennyserä kasvaa kalliimpaan luokkaan menneessä, mutta oletetaan, että ostajan kyky maksaa isompaa kuukausierää kasvaa myös. Esimerkissä lainan perustamismaksu on kilpailukykyinen 80 euroa ja käsittelymaksu 8 euroa kuukaudessa. Korko on myös kilpailukykyinen 3,5%.

Auto A: vuotuiset lainakustannukset korkoineen olisi 1846 euroa vuodessa, kuukausierän ollessa 153,85 euroa ja todellinen vuosikorko 6,98%. Kustannusten osuus lainasta 538,76.
Auto B: vuotuiset lainakustannukset korkoineen olisi 2260 euroa vuodessa, kuukausierän ollessa 188,37 euroa ja todellinen vuosikorko 5,04%. Kustannusten osuus lainasta 1302,37.
Auto C: vuotuiset lainakustannukset korkoineen olisi 2443 euroa vuodessa, kuukausierän ollessa 237,51 euroa ja todellinen vuosikorko 4,5%. Kustannusten osuus lainasta 2100,68.

Esimerkistä voidaan päätellä, että pitkä laina-aika hilaa todellista vuosikorkoa alaspäin. Tämä ei kuitenkaan kauaa lämmitä, koska vuosikustannukset halvimman ja kalleimman vaihtoehdon välillä on 597 euroa vuodessa. Unohtamatta sitä tosiseikkaa, että 15000 euron auto on 3 kertaa kalliimpi kuin 5000 euron auto, joten sitä joutuu maksamaan (esimerkissä) vielä neljä pitkää vuotta sen jälkeen, kun halvimman auton laina on jo kuoletettu. Kolme kertaa kalliimman hankinnan tosin luulisi tuovan jotain lisäarvoa autoiluun, mutta onko se kolminkertainen, on varmaan taas sitä suhteellista. Tuskaa lisää tieto, että auto arvo puolittuu noin seitsemässä vuodessa. Mitä arvokkaampi auto on ollut sitä hankittaessa, sen suurempi osa sen arvosta on hävinnyt, kun sen viimein on saanut maksettua. Tässä vaiheessa viimeistään autokuume on jo niin kova, että voi alkaa taas uutta lainaa kilpailuttamaan.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sijoitussuunnitelma, osa 2

Tarinan ensimmäisessä osassa käsittelin sijoitussuunnitelman laatimista yleisellä tasolla, omien esimerkkien avulla. Tarinan toisessa osassa on tarkoituksena valottaa omaa sijoitussuunnitelmaani vähän tarkemmin.


Kuten totesin, pyrin omassa suunnitelmassani yksinkertaisuuteen. Yritän poimia salkkuuni sellaisia sijoitusinstrumentteja, joiden toimintalogiikan jotenkin ymmärrän. Varat täytyy olla likvidejä, eli helposti käteiseksi muunnettavissa, jos tilanne niin vaatii. Lisäksi erityishuomion saa eri sijoitusinstrumenttien kulurakenne.


Markkinat heiluvat edestakaisin, yksittäisen piensijoittajan hampaiden narskuttelusta huolimatta. Koska markkinavoimiin ei pysty vaikuttamaan, sijoitusten kulut kannattaa ottaa tarkasteluun. Kulut nimittäin näyttelevät erittäin suurta osaa mahdollisissa tuotoissa. Esimerkiksi jos oletettu sijoitusaika 20 vuotta, sijoitettava summa 100/kk ja markkinatuotto keskimäärin 6%, lopullinen tuotto on ilman kuluja 45565 euroa. Jos kuvitellun rahaston hallinnointikulut ovat kohtuulliset 0,6%, niin lopullinen tuotto kulujen jälkeen on 42600 euroa. Kivijalkapankin rahaston hallinnointikulut ovat helposti 1,6% luokkaa. Tällöin lopullinen tuotto jää ainoastaan 38136 euroon, joten yhden prosentin merkitys pitkässä juoksussa on merkittävä. Hallinnointipalkkion lisäksi saattaa tulla osto- ja myyntikuluja, joita tässä esimerkissä ei ollut mukana. Oman sijoitussuunnitelmani nyrkkisääntönä on, että kokonaiskulut eivät saisi ylittää 1%:a.


Perusallokaatio salkussani on yksinkertainen; 70% osakkeet/osakerahastot, 20 korkosijoitukset ja 10% käteinen. Osakkeet/osakerahastot on jaettu suorien osakesijoitusten ja osakerahastojen (-ja ETF:n) suhteen 60/40% eli suoria osakesijoituksia on suhteessa rahastoihin hieman enemmän. Kuuden yhtiön osakepoiminnassa on tiettyä logiikka, josta saisi varmasti oman tarinan, mutta yhtiön osingonmaksukyky on yksi keskeinen mittari. Suurin osa rahastoissa ovat kulkeneet salkussa mukana vuosia, ajalta jolloin niiden hankinnassa ei käytetty suurta harkintaa. Kuluja on seurattu tuolloinkin - kuten huomaatte, taulukosta ei löydy isojen kivijalkapankkien rahastoja, ainoastaan Seligsonin ja Nordnetin halpoja tai jopa kuluttomia tuotteita. Ainoastaan käteisen osuus makaa pankin tilillä käytännössä nollakorolla, mutta kuluja tästä ei kerry, jos ei tuottojakaan.

ss.png
Taulukko 1. Allokaatio sijoituksittain

Taulukosta näkee suoraan boldattuna tavoitellun perusallokaation (70%/20%/10%). Tämän lisäksi sijoitusinstrumentit on jaettu omiin tavoiteallokaatioihin. Esimerkiksi osakkeet/osakerahastot pitävät sisällään kyseiset rahastot ja suorat osakesijoitukset, omilla tavoitepainotuksillaan. Tavoitteet ovat tavoitteita ja totuus painotuksista laahaa luonnollisesti aina perässä. Kokonaisesta taulukosta näen suoraan, mikä instrumentti on jäänyt jälkeen tavoitteesta ja sitä on helppo korjata ostoksilla, jota harrastan joka kuukauden ensimmäinen päivä. Systeemi on selkeä, eikä näin tarvitse vaivata päätään sillä, mitähän instrumenttia salkkuun ostaisi.


Sijoitussuunnitelman heikoin lenkki on sen suunnittelija. Suunnitelma kyllä toimii, jos sen antaa tehdä tehtävänsä ajan kanssa. Tunteet kannattaa siirtää muihin asioihin sijoittamisesta - ne eivät saisi sijoitussuunnitelmassa näkyä. Toisaalta kannattaa silloin tällöin miettiä, mihin suuntaan sijoitussuunnitelmaa haluaa viedä ja päivittää sitä tarvittaessa. Ongelmaksi voi muodostua, että on kovin vaikea hahmottaa, mitkä ovat todellisia, harkittuja muutoksia ja mitkä tunteiden tuomaa ylireagointia.
   

torstai 26. tammikuuta 2017

Säästämisen paradoksi

Isossa kuvassa säästäminen voidaan jakaa kokonaista kansantaloutta, kotitaloutta tai yksittäistä henkilöä koskevaksi teemaksi. Luonnollisesti kansantalouden näkövinkkelistä katsottuna puhutaan isoista rahoista. Suomessa on kohta 10 vuotta väännetty kättä siitä, olisiko kansantalouden kannalta parasta säästää vai elvyttää. Säästämisen paradoksi kansantalouden vinkkelistä tulee esille, kun kansalaiset alkavat talouden laskukauden aikana säästämään ja tämän on oletettu luonnollisesti hidastavan talouden kasvua entisestään. Luonnollisesti vasemmisto on Keynesiläisen elvytyspolitiikan kannalla, kun taas porvaripuolueet ovat valinneet säästölinjan. Tällä hetkellä meillä on porvarihallitus populistisella apupuolueella vahvistettuna, joten aika näyttänee, kuinka harjoituksissa käy. Jos jotain pitäisi veikata, meillä on seuraavien eduskuntavaalien jälkeen vaihteeksi vasemmistovetoinen hallitus, joten veivaaminen luultavasti lähtee takaisin toiseen suuntaan. Tuloksena tästä on ainakin, että kansantalouden velkaantuminen jatkuu edelleen ja poliittiset etupiirit saavat aineksia vaaliteemoihin jatkossakin.


Pienen ihmisen pää (omani ainakin) on monesti liian pieni miettimään asioita kokonaisen kansantalouden näkövinkkelistä, eikä niin ison kuvan hahmottaminen ole välttämättä edes kovin mielenkiintoista. Huomattavasti mielenkiintoisempaa on tutkia säästämisen paradoksia kotitalouden tai yksittäisen kansalaisen näkövinkkelistä. Jos kansantalouden viitekehyksessä elvyttävä talouspolitiikka saattaa olla jotenkin perusteltua, yksityisen kuluttajan näkövinkkelistä ajatus on kestämätön. Toisin kuin valtion, joka näyttää voivan velkaantua “rajattomasti”, yksittäisen kansalaisen kohdalla raja tulee vastaan nopeasti.


Koko 2010- luvun suomen talouskasvu on ollut historiallisen heikkoa. Viime vuonna saatiin jo merkkejä orastavasta kasvusta, mutta hyvät tulokset ovat hyvin pitkälti yksityisen kulutuksen ansiota. Aika ajoin talouden asiantuntijat ovat toisaalta huolissaan yksityisen kulutuksen hiipumisesta ja samaan aikaan sama porukka siunaa kansalaisten jatkuvaa velkaantumista (paradoksi tämäkin). Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on noussut tappavan tasaiseen tahtiin kohta parikymmentä vuotta (kuva 1.) Tilastokeskuksen tuoreimmat luvut kertovat viime vuodelta viimeiseltä neljännekseltä, että säästämisaste (säästöön jäävä osuus käytettävissä olevista tuloista) on valahtanut vajaan prosentin miinukselle. Tämä tarkoittaa sitä, että kotitalouksissa eletään tällä hetkellä jatkuvasti velaksi.



kotitaloudet_velka.jpg  
     Kuva 1. Lähde: Tilastokeskus


Kun alkaa miettimään tätä edellä kuvattua yhtälöä, ei se ainakaan omaa fiilistä nostata. Suomalaiset ovat vuosikymmenten saatossa tottuneet ajatukseen, että loppupelissä hyvinvointivaltio tulee ja pelastaa. Tiedämme varmuudella, että tulevaisuudessa väestöllinen huoltosuhde heikkenee. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus nousee noin 30% vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa lisääntyviä sote- kuluja ja sitä kautta paineita julkiselle taloudelle, samaan aikaan kun valtion velkaantuminen pitäisi saada pysäytettyä. Hyvinvointivaltio, siinä mielessä, kun olemme sen tottuneet näkemään, saattaa tulevaisuudessa tulla tiensä päähän. Tästä huolimatta emme sisäistä säästämisen etuja, vaan kulutamme kokonaisena kansana edelleen enemmän kuin tienaamme.


Huomaan tässä vaiheessa, että yleensä positiivinen mielikuvitukseni sai aikaan suhteellisen negatiivisen räpellyksen. En aio jatkossakaan aloittaa päivääni ripottelemalla tuhkaa päälleni, vaan iloitsen pienistäkin positiivisista (talous)uutisista. Vaikka säästämisen tarpeellisuudesta jauhetaan varmasti jatkossakin, pitää valtava mainosmiesten armeija varmasti huolen, ettei yksityinen kulutus pääse laskemaan lähitulevaisuudessa, vaan se pitää osaltaan talouden rattaat öljyttynä. Tuoreen asiakastiedon tilaston mukaan uusien maksuhäiriömerkintöjen kasvu on taittunut - viime vuonna “ainoastaan” 38000 uutta kuluttajaa sai maksuhäiriömerkinnän. Osuuspankki yllätti tiistaina kertomalla kovan talouskasvuennusteensa. Ennusteen mukaan myös vienti piristyy ja työttömyys jatkaa laskuaan.  


Elämässä on harvassa asiat, jotka ovat automaattisesti mustavalkoisesti oikein tai väärin. Ne voivat olla sitä, mutta yhtä hyvin totuus saattaa löytyä jostain keskeltä harmaata aluetta. Kuluttamista ei pidä lopettaa kokonaan, mutta sen luonnetta on syytä tarkkailla. Vain harva saa todellista nautintoa teen nauttimisesta sen jälkeen, kun on liottanut sen jo kolmesti aiemmin käytetystä teepussista. Elämästä siis kannattaa nauttia, mutta itse kuluttamisesta saattaa tulla psykologinen efekti, joka tuottaa aluksi mielihyvää. Tällöin itse kohde menettää merkityksensä ja shoppailusta tulee kallis, velkaannuttava rituaali, joka vain lisää ahdistusta. Sananlasku sanoo, ettei köyhän kannata ostaa halpaa, mutta ei kannata hyvätuloisenkaan. Heräteostokset kannattaa siis unohtaa ja miettiä mitä todella tarvitsee. Hyvälaatuinen ja hinnaltaan arvokkaampi tuote tuottaa taatusti pidempään mielihyvää, kuin halpa heräteostos, jota ei tule edes käytettyä. Tällöin kuluttamiseen käytetty kansantaloudellinen arvo ei periaatteessa laske, mutta kuluttajat saavan parempia, kestävämpiä tuotteita - ja luontokin kiittää.
    

torstai 5. tammikuuta 2017

Tunteet - sijoittajan pahin vihollinen

Valitettavasti tuloksekas sijoittaminen on äärimmäisen tylsää touhua. Mikään ei takaa niin varmoja tuloksia sijoitusmarkkinoilla, kuin siihen käytetty aika. Toisaalta pitkä aika koettelee sijoittajan hermoja ja hitaasti sen kuluessa kokematon sijoittaja alkaa reagoimaan, yleensä tunteella. Reagointi johtaa sijoitusinstrumentin ostoon tai myyntiin, joista jälkimmäinen on yleensä se pahempi virhe. Myynnistä voi seurata kuluja ja ylimääräisiä myyntivoittoveroja, jotka ovat myrkkyä sijoitustuotolle. Lisäksi myynnin jälkeen saatetaan olla tilanteessa, missä syntyneelle käteiselle pitäisi löytää uusi, mielellään edellistä parempi sijoituskohde. Tämä on monesti haasteellista.


Keinutuolifilosofia tuntee käsitteen maalaisjärki. Maalaisjärjellä ei ole mitään tekemistä analyyttisen ajattelun kanssa, vaan se perustuu ihmisen ajattelutapaan luoda erilaisia helppoja ratkaisumalleja intuition avulla. Helpoissa tilanteissa maalaisjärki voi olla toimiva. Monesti kokemuksen karttuessa “näppituntuma” asioihin paranee, mutta sijoittamisessa se ei välttämättä pidä paikkaansa. Kun henkilö ajattelee, että hänen kokemuksensa sijoittaja tuo etumatkaa muihin sijoittajiin ja sitä kautta paremmat onnistumisen mahdollisuudet, mennään yleensä metsään.


Sijoitusvuosi on nyt vaihtunut ja voi kertoa, että olin ainakin vielä viime vuonna tässä edellä kuvatussa tilanteessa. Omaan (sijoitus)kokemukseeni vedoten, tein kaksi maalaisjärjellä ajateltuna hyvää, markkina-analyyseihin perustuvaa reagointia sijoitussalkkuuni vuonna 2016, joista ensimmäisen voi katsoa jotenkin onnistuneeksi, toisen ei hyvällä tahdollakaan. Markkinat ennustivat kesäkuussa britannian mahdollisen eron EU:sta tuovan paniikin osakemarkkinoille. Mielipidetiedustelut ja yleinen keskustelu viittasi vahvasti siihen, että britannia pysyisi äänestyksestä huolimatta EU:n jäsenenä. Olin kuitenkin varautunut kohtalaisella panoksella käteistä tulevaan uutiseen, joka toikin pienen paniikin markkinoille. Sain tässä rytäkässä onnekkaasti haalittua lisää hyviä, hinnaltaan edullisia osingonmaksajia salkkuuni.


Toinen tunnelataus johti reagointiin marraskuussa, kun kaikista vastakkaisista odotuksista huolimatta Donald Trumpista tuli yhdysvaltain uusi presidentti. Reagointi johti siihen, että möin kaikki usan markkinoita seuraavat indeksirahastoni pois hyvällä voitolla. Aluksi näytti siltä, että tulos oli positiivinen - kurssit lähtivät rapakon takana laskemaan voimakkaasti. Markkinat kuitenkin piristyivät nopeasti ja indeksit takovat rapakon takana tällä hetkellä uusia ennätyksiä. Voitoista kertyneiden ylimääräisten verojen ja kulujen jälkeen voidaan sanoa, että ihana intuitioni oli täysin väärässä.

Panic_button.jpg

Mitä vähemmän sijoittaja pystyy olemaan tunteella mukana sijoittamisessa, sen paremmin hän menestyy. Monelle sijoittajalle on tyypillistä, että markkinoita täytyy seurata päivittäin. Älykännyköihin on saatavilla näppäriä apseja, joilla kurssien tilanne on helppo tarkistaa vaikka tunnin välein. Psykologiaan kuuluu, että sijoittajat vihaavat tappiota huomattavasti enemmän, kuin rakastavat voittoja. Markkinoita jatkuvasti tarkasti seuraavalle riski reagoida on suuri ja se tietää monesti ongelmia tuoton suhteen. Yksinkertainen, vaikkakin ei niin helppo keino, on rajoittaa markkinoiden uutistulvaa. Talousuutiset ovat ilman muuta kiinnostavaa seurattavaa, mutta kun ymmärtää, että suurin osa niistä sisältää vain viihdearvoa, alkaa niidenkin mielenkiinto pikkuhiljaa hiipua.


Maalaisjärjen vastakohdaksi voisi kuvitella löytyvän jonkinlainen tietoon perustuva analyyttinen tapa tehdä sijoituspäätöksiä. Tavallaan näin onkin, sillä meillä on esimerkkeinä sijoitusmaailman omat gurumme. Valitettavasti meistä kaikista ei kuitenkaan tule pokeriammattilaisia, eikä siten myöskään sijoitusguruja. Tähän tietoon kun yhdistää sen, että meillä on massoittain “sijoitusammattilaisia”, jotka eivät pärjää osakevalinnassa edes sokealle apinalle, on parempi valita yksinkertaisempi tie.


Kun sijoittaja tehnyt päätöksen lähteä sijoittamaan pitkäjänteisesti, kannattaa tehdä se alusta asti suunnitelmallisesti ja automatisoidusti. Automaatio tarkoittaa sitä, että hankitaan salkkuun valittua sijoitusinstrumenttia säännöllisesti tietyn ajanjakson välein markkinatilanteesta riippumatta. Ajanjakso voi olla esimerkiksi kuukausi tai kvartaaleittain. Tämän cost averaging- strategian etuna on, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hankintahinta on aina “oikea”, eikä sitä tarvitse erikseen miettiä. Gurukaan ei pysty ennustamaan markkinoiden aallonpohjia, joten maallikonkaan ei kannata sitä yrittää. Automatisoitu sijoittaminen on yksinkertaista, eikä siihen ei tunteet vaikuta, jos vain pystyy valittua sijoitussuunnitelmaa noudattamaan.


Allekirjoittaneella harjoitukset jatkuvat edelleen.



tiistai 20. joulukuuta 2016

Kirja-arvio: Erilainen ote omaan talouteen

Haluan tässä vaiheessa tuoda lyhyesti esille kirjan, joka on innostanut tavoittelemaan yksinkertaista elämäntapaa. En yleensä innostu lifestyle- kirjallisuudesta, mutta tämä kirja tuli niin lähelle omia mielenkiinnon kohteita, että se oli hankittava. Kirjoittajia on kolme, joista Pasi Havia työskentelee salkunhoitaja Helsinki Capital Partnersissa. Pasi on tullut tunnetuksi myös suositusta “kohti taloudellista riippumattomuutta”- blogista. Ville Lappalainen on Eximap Oy:n perustajaosakas ja on tehnyt pitkän uran Nokialla tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Antti Rinta-loppi on henkilö suositun Saituri- blogin takana. Itse asiassa juuri Saituri- blogilla on suuri ansio siinä, kuinka itse aloin miettimään omaa talouden hallintaa. Esipuheen kirjaan on kirjoittanut Tuomas Enbuske.


Kiitettävää


Kirja on hyvin helppolukuinen ja sen lukemiseen riittää hitaammaltakin lukijalta muutama päivä. Myös esitettyjen asioiden sisäistäminen oli helppoa. Kirjan alussa lukijaa ohjataan kyseenalaistamaan perinteisiä malleja hyvän ja onnellisen elämän taustalla. Perinteinen oravanpyörä- kuvio ei välttämättä tuokaan tavoiteltua tyytyväisyyttä elämään, vaan onnellisen elämän tavoitteluun on olemassa myös vaihtoehtoja. Kirja pyytää ensin tarkastelemaan lukijaa kuluttajana, enemmänkin henkisenä oliona, ennen kuin mennään suoraan käytännön tasolle. Minusta kirjan parhainta antia onkin, että se pistää miettimään, mikä elämässä on arvokasta ja mikä taas ajan haaskausta.


Kirjan edetessä käydään läpi käytännössä kaikki tarpeelliset asiat, jotka liittyvät oman talouden hoitoon. Kirja tuo hienosti esille sen, että oman talouden hoito ja varallisuuden kasvattaminen ei ole käytännössä rakettitiedettä, vaan hyvin yksinkertaista matematiikkaa. Tulojen ja menojen seuraamiseen sekä varallisuuden kartoittamiseen annetaan hyviä käytännönläheisiä vinkkejä. Koko ajan kuitenkin muistutetaan, että vaurastuminen on enemmän kiinni korvien välistä, kuin hienoista tekniikoista.


Kirjan loppuosassa käydään vielä läpi systemaattisesti yksinkertaiset ja järkevät sijoitustuotteet, joita pitkäjänteinen säästäjä tarvitsee. Sijoitustuotteista esittelystä on jätetty pois turhat kikkailut ja keskitytty vain niihin perusasioihin, jotka ovat säästäjälle oikeasti tärkeitä.

eril.jpg

Tarina vapaudesta


Kirjan toisen luvun loppupuolella on kerrottu brasilialainen kansantarina. Tarina on kuin referaatti kirjan kokonaisesta ideasta. Tarinassa tuodaan hyvin esille, kuinka samaan lopputulokseen voidaan päästä helposti tai vaikeimman kautta. Valinta on monesti henkilöllä itsellään. Seuraavassa liitän tähän tarinan suorana lainauksena:

Vene rantautui pienen, auringon paahtaman meksikolaiskylän satamaan. Turisti onnitteli kalastajaa saaliin erinomaisesta laadusta ja kysyi, kauanko pyydystämiseen oli mennyt.

"Ei kovin kauaa", vastasi kalastaja.

"Mikset sitten pysynyt merellä kauemmin ja pyydystänyt enemmän?" Kysyi turisti ymmällään.

Kalastaja kertoi, että saalis tyydytti hänen ja hänen perheensä tarpeet.

Turisti kysyi: "Mitä sinä sitten teet loput ajasta, kun et kalasta?"

"Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja vietän siestaa vaimo kainalossani. Iltaisin menen kylille tapaamaan ystäviäni, otan muutaman oluen, soitan kitaraa ja laulan. Minulla on kaikkea, mitä tarvitsen."

Turisti keskeytti kalastajan: "Olen yrityskonsultti ja voin auttaa sinua! Sinun pitäisi kalastaa pidempään joka päivä. Voit myydä ylimääräiset kalat. Lisätuloilla voit ostaa isomman veneen.


"Mitäs sen jälkeen?" kysyi kalastaja.

'Suuremman veneen mukanaan tuomilla voitoilla voit ostaa toisen ja kolmannen veneen, kunnes sinulla on kokonainen laivasto kalastusaluksia. Sen sijaan, että myisit kalaa välikädelle, voisit neuvotella sopimukset suoraan tehtaan kanssa tai jopa avata oman tehtaasi. Sitten voitkin lähteä tästä kyläpahasesta ja muuttaa suurkaupunkiin, Los Angelesiin tai New Yorkiin! Sieltä voi sitten hallinnoida koko kalastusimperiumiasi."

"Kauanko siihen menisi?" kysyi kalastaja.

"Kaksikymmentä, ehkä kaksikymmentäviisi vuotta", vastasi turisti.

"Ja sen jälkeen?"

"Myöhemmin? Noh ystäväiseni, tämän kaiken jälkeen homma muuttuu mielenkiintoiseksi", vastasi turisti nauraen. "Kun olet kasvattanut liiketoimintasi todella suureksi, voit alkaa ostamaan ja myymään osakkeita ja tulla miljonääriksi!"

"Miljonääriksi? Todellako? Ja sen jälkeen?" kysyi kalastaja.

"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, elää pienessä kylässä meren äärellä, nukkua myöhään, leikkiä lastenlastesi kanssa, napata muutaman kalan, viettää siestaa vaimosi kanssa ja nauttia illoista baarissa ystäviesi keskellä."

Tarinan opetus omalla kohdalla oli, että huomasin jo omistavani kaikki tarpeelliset asiat, joilla voin saavuttaa tyytyväisyyden kuluttamisen näkövinkkelistä. Toki elämässä kannattaa aina pyrkiä eteenpäin, mutta välillä kannattaa pysähtyä miettimään, minkä hinnan on mistäkin urakasta valmis maksamaan.


Mietittävää


Kritiikkiä kirjasta en saa suuremmin aikaiseksi. Rivien välistä pyrkii esille ajatus, että lähes kaikki maailman asiat olisi arvotettavissa euromääräisesti ja välillä se tuppaa ärsyttämään. Meille jokaiselle on varmasti olemassa sellaisia henkilökohtaisia asioita, joista emme ole valmiita tinkimään, varsinkaan jos niihin on oikeasti varaa. Jollekin esimerkiksi oma koti on niin tärkeä, että siihen kannattaa euroja sijoittaa, vaikka se ei välttämättä luo vapautta kirjan esittämässä merkityksessä. Joka tapauksessa voin suositella kirjaa ehdoitta kaikille, joita kiinnostaa hakea uusia ulottuvuuksia oman talouden hoitoon ja sitä kautta pyrkiä kohti vapaampaa ja onnellisempaa elämää.